ETUSIVU

UUSIN LEHTI

ARKISTO

TILAAJAPALVELU

TOIMITUS

MEDIAKORTTI
Suomen Luonto

Kysy luonnosta

Miksi runko kiertyy?

Miksi Lapin puut kelottuessaan kiertyvät? Mikä määrää kiertosuunnan? Onko kierteisyys kaikissa keloissa samansuuntaista?

Halkeamat ja uurteet tuovat eloa kelon harmaaseen pintaan. Useimmiten puut ovat pinnaltaan selvästi kierteisiä ja valtaosa vieläpä samaan suuntaan: kierteet nousevat vasemmalta oikealle.
Kelottumisen yhteydessä ei tapahdu minkäänlaista kiertymistä, vaan kuoren kariseminen tuo näkyviin jo puun eläessä syntyneen rakenteen. Kierteisyys ei myöskään rajoitu mäntyyn: polttopuita pilkkoneet tietävät, että mikä tahansa puulaji saattaa olla kiero.
Kierteisyys on voimakkainta vanhoissa ja hitaasti kasvaneissa, siis karujen kasvupaikkojen puissa. Hyvällä maapohjalla kasvaneet tukkipuut ovat kaatoiässään, 60100 vuoden ikäisinä, vielä melko suorasyisiä.
Puun kierteinen rakenne on puhtaasti kasvuilmiö. Jällen solut synnyttävät jakaantuessaan sisäpuolelleen puuta ja ulkopuolelleen kuorta. Nuoressa puussa rakenteeltaan tiilimuuria muistuttava jälsisolukko on suoraa tai lievästi ylös vasemmalle kierteistä. Tavallisesti jälsisolut jakaantuvat siten, että tytärsolut ovat vierekkäin. Joskus solut jakautuvat myös poikittain, jolloin tytärsoluista toinen tulee toisen yläpuolelle. Solukolla on kuitenkin tilaa laajeta vain sivullepäin. Poikittaiset solunjakautumiset pakottavat solukon vinoksi, ja puun ikääntyessä sen vinoutuminen yhä vain kasvaa.
Vinot jälsisolut synnyttävät sisäpuolelleen vinoja puusoluja, joten puusta tulee kierteistä. Koska nuoren puun jälsisolut olivat suorassa, on sydänpuu suoraa vaikka pintapuu onkin vahvasti kierteistä.

Seppo Vuokko


Mikä ohjaa turkin vaihtoa?

Näin marraskuun lopulla metsäjäniksen, joka oli aivan valkoinen, vaikka maastossa ei ollut lainkaan lunta. Mikä ohjaa jänisten värinvaihtoa?

Jäniksen, kuten kaikkien muidenkin valkoisen talvipuvun saavien eläinten värinvaihto on kiinteästi sidoksissa vuorokautisen valon määrän eli päivän pituuden muutoksiin. Näin siis myös kevään tullessa, kun valkoinen asu alkaa vaihtua kesäkoltuksi.
Evoluution edetessä on näiden asuaan vaihtavien lajien ollut edullisempaa tukeutua tähän, vuosi toisensa jälkeen samanlaisena toistuvaan tapahtumaan kuin sitä paljon heittelehtivämpiin säätilojen muutoksiin; ovathan nekin säännöllisiä keskiarvojensa kahden puolen mutta melko laajoissa rajoissa.
Valon määrän muutoksiin sitoutumisesta seuraa tietysti, että hankalia tilanteita voi syntyä. Kuitenkin todennäköisyys, että valkoisen asun kausi osuu kutakuinkin kohdalleen, on riittävä jäniksien selviytymiseksi talvesta näillä leveysasteilla.
Asun vaihtuminen on jäniksillä ja muilla tämän kokevilla eläimillä perimässä. Tämän pystyy ilman muuta päättelemäänkin, mutta päätelmä on varmistettu kokeella. Siinä tuotiin jäniksiä Pohjois-Suomesta Etelä-Suomeen. Täällä ne alkoivat vaihtaa kesäturkkinsa talviseksi huomattavasti aikaisemmin kuin paikalliset.

Ilkka Koivisto




PALAUTE   YHTEYSTIEDOT