ETUSIVU

UUSIN LEHTI

ARKISTO

TILAAJAPALVELU

TOIMITUS

MEDIAKORTTI
Suomen Luonto
Toimitukselta 10/2005

Luonnon parhaat ystävät ja asiantuntijat

Sorsastuskausi aloitettiin elokuussa perinteisesti: ammuttiin rauhoitettuja lintuja, ampumiseen käytettiin kiellettyjä lyijyhauleja eikä ampumasuunnista piitattu, vaan haulit plopsahtelivat veteen ihmisten ympärille näiden ollessa saunalaiturilla.
Samaan perinteiseen tapaan Metsästäjäin Keskusjärjestö ei tunnusta minkäänlaisia ongelmia sen paremmin metsästäjien asenteissa kuin tunnistustaidossakaan. Kaikkea lentävää suruttomasti posautteleva joukkio on liikkeellä reippaan luontoharrastuksen merkeissä; he ovat luonnon parhaat ystävät ja asiantuntijat.
Jokainen lintuja harrastava tietää, miten vaikeaa voi olla tuntea hämärässä ohi vilahtavaa nuoruus- tai vaihtopukuista sorsaa. Silti monet metsästäjät näyttävät pystyvän tähän haastavaan suoritukseen vaivatta. Lisäksi kaikki heidän ampumansa linnut ovat metsästettäviä lajeja.

Suurin osa noin 200 000 sorsastukseen osallistuvasta on varmasti asiallista väkeä sitä ikävämpi, ettei metsästystä sabotoivaa ja metsästäjien maineen pilaavaa monituhatpäistä roskajoukkoa saada kuriin. Ei korppi korpin silmää noki, mutta syytä olisi. Jokavuotinen häly sorsastukseen ja yhä enemmän myös muuhun metsästykseen liittyvistä epämääräisyyksistä ja suoranaisista lainrikkomuksista sekä asiattomuuksista kaivaa maata koko harrastuksen ja sen keskeisen organisaation uskottavuuden alta.
Luonnonsuojelijana haluaisin kysyä, miksi sellaisia eläimiä metsästetään, joita ei käytetä mitenkään hyödyksi ja joista ei ole edes haittaa? Parhaat esimerkit tällaisista ovat hilleri ja mäyrä hilleri on kaiken lisäksi Suomessa uhanalainen.

Miksi supikoiraa suorastaan vihataan, vaikka meillä Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tutkimukset osoittavat, ettei sillä ole merkitystä riistalintujen "tuhoajana". Kaikista kieltelyistä ja väitteistä huolimatta suuri osa metsästäjistä tuntuu nauttivan saadessaan ampua tai revittää luolakoirilla hengiltä suhteellisen isokokoisen eläimen. Kun tätä ei kehdata myöntää, selitykseksi on keksitty tapettujen eläinten "vahingollisuus" ja "luonnon tasapainon säilyttäminen". Jos riistaväen oman tutkimuslaitoksen tutkimukset osoittavat käsityksen vääräksi, tutkimuksiin ei uskota tai niitä ei lueta. Ja jos luonnossa olisi jonkinlaista tasapainoa, metsien käsittely, metsäautotiet ja metsästys olisivat kyllä vinouttaneet sen hyvin paljon pahemmin kuin supikoirat.

Teksti: Juha Valste



PALAUTE   YHTEYSTIEDOT