Toukokuu luonnossa

Valkoposkihanhia kevätmuutolla. Kuva: Pasi Snellman

On valoisaa. Utsjoella Aurinko ei laske toukokuun 16. päivän jälkeen ja etelässäkin se painuu vain aavistuksen horisontin alapuolelle.

Täysikuu on 13.5. ja uusikuu 27.5.

Jupiter ja sen neljä suurinta kuuta näkyvät kuun alkupäivinä keskiyöllä eteläisellä taivaalla melko alhaalla.

Kesä lähestyy Etelä-Suomessa nopeasti, mutta esimerkiksi Kilpisjärvellä on vielä hyvät hiihtokelit.

Keltaisia kukkia on paljon: leskenlehtiä, pikkukäenrieskoja, keltavuokkoja, mukulaleinikkejä, rentukoita.

Koivujen silmut paisuvat hiirenkorviksi ja avautuvat lehdiksi.

Päiväperhoset lentelevät lämpimillä paikoilla.

Lintujen aamukonsertti metsänreunoissa on huumaava.

Arktikan aika. Miljoonat vesi- ja kahlaajalinnut muuttavat Itämeren kautta Pohjois-Venäjän tundralle pesimään. Suomen kaakkoiskulmassa voidaan nähdä tyrmistyttävän suuria lintujoukkoja: mustalintuja, alleja, punakuireja, sepelhanhia, valkoposkihanhia ja tundrakurmitsoja.

Myyrät lisääntyvät. Ne voivat saada useita poikueita peräkkäin vajaan kuukauden välein ja niiden naaraspoikaset ovat lisääntymiskykyisiä pian pesästä lähdettyään.

Liito-oravat ja majavat saavat poikasia. Jälkeläisiä ilmaantuu myös sudelle, ketulle supikoiralle, kärpälle, minkille, hillerille, saukolle, ilvekselle, hirvelle, metsäpeuralle, porolle ja valkohäntäkauriille.

Hauen ja ahvenen kutu on huipussaan, ja myös särki sekä säyne kutevat. Merikaloista lisääntyvät esimerkiksi kampela, nahkiainen, rasvakala ja osa simpuista.

Lammikoissa porskuu, kun sammakkourokset yrittävät vakuuttaa naaraita omasta pätevyydestään. Hiljaisina iltoina kuuluu viitasammakon merkillistä pulpututusta.

Vesiliskot ovat kutupuuhissa. Nämä salamantereiden sukulaiset ovat täplikkäitä. Uroksien vatsa paistaa oranssisena.