Kaiken asiantuntemuksen ministeriö?

Suomen hallituksella on kaksi tärkeää ympäristötavoitetta: Itämeren ja Etelä-Suomen metsien suojelu. Itämeri on rehevöitynyt pahoin ja metsät ovat menettämässä jopa tuhat eliölajia, joten hallituksella riittää näillä sektoreilla tehtävää. Itämerestä Lipposen II hallituksen ohjelma toteaa: Laaditaan ohjelma, jolla pyritään palauttamaan Itämeren ekologinen tasapaino ja vähentämään Itämeren sekä erityisesti Suomenlahden ja sisävesien rehevöitymistä sekä ympäristömyrkkyjen kerääntymistä ravintoketjuihin.
Ohjelma tehtiin viime vuonna, mutta hallitus ei ole vielä saanut valmiiksi esitystään Suomen toimiksi Itämeren suojelussa. Syynä ovat näkemyserot rahoituksesta — Itämeriohjelmassa on mukana myös muutama määrärahaesitys. Tärkein niistä liittyy maatalouden ympäristötukeen: varsin pienen menokorotuksen avulla vähennettäisiin maatalouden rehevöittäviä päästöjä selvästi.
Valtiovarainministeriö on valinnut oudon syyn vastustaa Itämeren suojelua. Ministeriön mielestä Itämeren tila on niin hyvä, ettei ohjelmaa tarvita ainakaan asiantuntijoiden esittämässä muodossa. Ministeriötä ei haittaa se, ettei yksikään Itämeri-asiantuntija ole sen kanssa samaa mieltä ainakaan Suomen merialueista. Asiantuntijoiden mukaan rehevöitymisen torjunnassa olisi toimittava nopeasti. Valtiovarainministeriössä ei ehkä ole huomattu tätä esimerkiksi siksi, että ministeriön edustaja, neuvotteleva virkamies Pekka Pelkonen, kävi Itämeriohjelmaa laatineen työryhmän kokouksissa satunnaisesti. Ministeriö ei perusta kantaansa mihinkään tutkimukseen vaan Luonnonvarat ja ympäristö -nimiseen poliittiseen katsaukseen, jossa ympäristön tilaa selitetään muutenkin parhain päin. Julkaisun laati työryhmä, johon myös Pekka Pelkonen kuului. Oikeaa tietoa Itämeren pohjoisosan tilasta olisi saatavilla Suomen ympäristökeskuksesta (http://www.vyh.fi/tila/vesi/suomenl/suomenl.htm).

Valtiovarainministeriön kuuluu vartioida valtion rahakirstua, mutta ylimmän Itämeri-asiantuntijan rooli sopii sille huonosti. Ministeriö on kuitenkin tiettävästi vilautellut tällaista roolia myös ohjelman jatkotyötä pohtivassa ministerityöryhmässä. Ministeriö ei näytä harkinneen asennettaan, ja sen asema on selvästikin jäänyt laman jäljiltä Suomessa aivan liian vahvaksi. Siitä on vaivihkaa kehittynyt eräänlainen kaiken asiantuntemuksen ministeriö, jonka edustajat tyrmäävät erilaisissa työryhmissä Suomelle hyödyllisiä hankkeita vaivautumatta välttämättä edes perehtymään niihin.
Jos valtiovarainministeriö jatkaa Itämeren suojelun vastustamista, se ei välitä edes eduskunnan tahdosta. ”Itämeriohjelmaan sisältyvät toimenpide-ehdotukset edellyttävät lisärahoitusta useiksi vuosiksi ja sitoutumista konkreettisiin toimenpiteisiin”, eduskunnan valtiovarainvaliokunta totesi viime vuoden lopulla. Valiokunta totesi myös, että ”Etelä-Suomen metsiensuojeluun tulisi suunnata enemmän voimavaroja… Etelä-Suomen metsät ovat eläin- ja kasvilajistoltaan maamme rikkainta luontoa, mutta niistä on suojeltu vain noin prosentti.”
Myös Etelä-Suomen metsiensuojelutyöryhmällä on kuitenkin suurena esteenään se, ettei suojeluun saisi käyttää rahaa. Samaan aikaan euroja kyllä riittää erilaisiin metsätalouden tukiaisiin. Ikävä tosiasia on, ettei hallitus ole panostanut Itämeren tai metsien suojeluun juuri mitään. Uskottavuus molemmissa asioissa hiipuu. Kaiken asiantuntemuksen ministeriö on kampittamassa hallituksen koko ympäristöpolitiikan.

Teksti: Antti Halkka