Viidennen torjuminen on viisautta

Eduskunta päättää viidennen ydinvoimalayksikön lupahakemuksesta toukokuun 24. päivänä. Se tekee toimikautensa tärkeimpiin kuuluvan ratkaisun, joka heijastuu kauas tulevaisuuteen. Teollisuus on lobannut asiaa vuosikaudet ja uskoo viimein saavansa hakemuksensa läpi. Ydinvoiman vastustajat eivät ole asiasta yhtä vakuuttuneita.
Miksi päätös on niin ratkaiseva? Miksi viides ydinreaktori olisi erilainen kuin jo neljä olemassa olevaa? Siksi että kyse on suunnanmuutoksesta. Lisäydinvoima veisi meidät yhä kauemmaksi kestävästä energiataloudesta ja junttaisi yhä syvemmälle menneen ajan ydinvoimatalouteen, josta irtautumisesta muualla läntisessä Euroopassa on jo päätöksiä.
Lisäydinvoimassa on kyse vähän samasta asiasta kuin, jos ylipainoinen ihminen hankkisi vielä kymmenen lisäkiloa, jotta jaksaisi joskus tulevaisuudessa pohtia painonpudotusta ja terveempiä elintapoja. Ehkäpä lopulliseen päätökseen tarvittaisiin vielä 10 tai 20 lisäkiloa eli kuudes ja seitsemäs ydinreaktori.
Kyse on energiapolitiikan pöhötaudista, joka ruokkii itse itseään. Kun on tarjolla ylenpalttisesti keinotekoisen halpaa sähköä, vaihtoehtoisten energiantuotantomuotojen kehittäminen ei kiinnosta eikä niihin investoida. Talouselämä ja yhteiskunta muuttuvat entistä enemmän energiaa kuluttavaan suuntaan.

Ydinenergian mainostettu halpuus perustuu siihen, että suurin osa kustannuksista siirretään yhteiskunnalle ja tuleville polville. Ydinvoimayhtiöt eivät todennäköisesti joudu ottamaan täyttä vastuuta edes loppuunkäytettyjen voimaloiden purkamisesta, puhumattakaan ydinjätteiden loppusijoituksen kustannuksista. Ydinjäteongelma kantaa 3000 sukupolven ja 25 000 vaalikauden päähän. Missään jäteongelmaa ei ole vielä lopullisesti ratkaistu. Todelliset kustannukset ovat arvailujen varassa.
Lisäksi ydinvoiman onnettomuusriskit ovat räikeästi alivakuutettuja. Suuronnettomuudessa suurin osa kustannuksista lankeaisi viime kädessä veronmaksajille. Kuvitelma, ettei länsimaisissa voimaloissa voi sattua vakavia onnettomuuksia, on lapsellinen ja vastuuton. Tuorein esimerkki on Davis–Bessen ydinvoimala Ohiossa Yhdysvalloissa. Sen paineastia oli ehtinyt syöpyä jo lähes puhki. Vika paljastui sattumalta. Suuronnettomuus oli enää muutamien millimetrien päässä. Viime syyskuun terrori-isku muistutti vakavasti myös sabotaasin mahdollisuudesta.

Suuri osa kansalaisista suhtautuu kielteisesti tai kriittisesti ydinvoimaan. Myös useimmissa puolueissa ydinvoimakriittisten osuus kasvaa. Mielenkiintoisimpia kevään merkkejä on se, että merkittävä joukko Metallityöväen liiton, Paperiliiton ja Rakennusliiton luottamusmiehiä ja muita vaikuttajia otti kantaa ydinvoimaa vastaan. Ovathan nämä liitot olleet virallisesti ydinvoiman vankimpia tukipylväitä. Perusteena kannanottoon oli muun muussa se, että uudet energianlähteet toisivat paljon enemmän työpaikkoja kuin uusi ydinreaktori.
Suunnanmuutoksen mahdollisuus on käsillä. Viidennen ydinvoimayksikön torjuminen viitoittaisi Suomea kohti tervettä energiatulevaisuutta.

Teksti: Jorma Laurila Päätoimittaja