Toimitukselta: Polttaa, polttaa...

Suomessa on ollut lämmintä 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa. Vähän yli kymmenen viime vuoden joukkoon osuu useita yli sadan vuoden jakson kaikkein lämpimimpiä vuosia. Erityisesti talvet ovat olleet keskimäärin lämpimämpiä kuin ennen. Todennäköisyyslaskennan perusteella kyse tuskin on sattumasta.
Lämpeneminen ei ole ainoa tavallisen ihmisen havaitsema ilmastonmuutos. Erilaiset sääilmiöt tuntuvat äärevöityneen: Myrskyjä on useammin, ja ne ovat hurjempia kuin ennen, talvet ovat joko lähes lumettomia tai hyvin lumisia, kesät ovat kuumia ja aurinkoisia tai kylmiä ja märkiä. Kuivuuskausia ja tulvakatastrofeja on useammin kuin ennen. Tällaiset havainnot voisivat kuitenkin johtua parantuneesta tiedonvälityksestä tai olla subjektiivista mututietoa — "lapsuudessa kaikki oli paremmin". Mutta kun tulin Virosta 15. heinäkuuta, laiva halkoi koko matkan hernekeittoa: koin elämäni pahimman sinileväkukinnan. Ja lehdet kertoivat, että koloradonkuoriaisia oli tavattu jo kymmenillä viljelmillä. Molemmat asiat liittyvät lämpenemiseen.

Jos asuisimme jollakin Tyynenmeren tai Intian valtameren monista matalista koralliriuttasaarista, olisimme huomanneet merenpinnan nousseen. Valtamerien pinta on kohonnut muutamalla kymmenellä sentillä johtuen jäätiköiden sulamisesta ja lämpenemisen aiheuttamasta meriveden laajenemisesta. Ensimmäisten atolliasukkaiden siirtäminen pois saariltaan ja korkeammille asuinpaikoille on jo alkanut.
Alpeilla, Kölillä ja muissa vuoristoissa jäätiköiden sulaminen näkyy selvästi reunojen vetäytymisenä kohti lumen kasautumisalueen ydintä. Kilimanjarolla puolestaan huipun lumipeitteinen osa on kutistunut. Jos kehitys jatkuu, Afrikan korkeimmalle vuorelle voi pian päästä joinakin aikoina astumatta lumelle lainkaan.
Uusin ja monet yllättänyt todiste lämpenemisestä saatiin, kun presidentti Bush myönsi maapallon ilmaston lämpenevän ja piti ihmisen toimintaa ainakin osasyynä siihen. Tähän saakka Yhdysvaltojen virallinen republikaaninen mielipide on ollut, ettei ilmasto lämpene eikä ainakaan ihmisen toimien vuoksi.
Silti Yhdysvallat ei aio lähitulevaisuudessa tehdä mitään kasvihuonekaasujen päästöilleen. Vastuutaan pakoilevia löytyy toki muitakin – jopa Kioton ilmastosopimuksen allekirjoittajamaiden joukosta. Esimerkiksi Suomen päästöt ovat lisääntyneet. Kehitysmaat lisäävät päästöjä yrittäessään tavoitella teollistumista, kansantuotteen nousua ja parempaa elintasoa. Näiden maiden joukossa ovat Kiina ja Intia, joiden väkiluku on lähes kolmannes maailman koko väestöstä. Rikkaat maat eivät vähennä päästöjään parantaakseen kilpailuasemaansa ja taatakseen "teollisuuden kilpailukyvyn". Maailma tuhoutukoon — pääasia, että meillä (lue: minulla) menee hyvin!

Tutkijoiden mittaama keskilämpötilojen nousu vastaa hyvin monia malleja siitä, miten kasvihuonekaasujen lisääntymisen pitäisi vaikuttaa lämpötiloihin. Maapallon ilmastojärjestelmä on kuitenkin mutkikas kokonaisuus, jonka mallintaminen on erittäin vaikeaa. Sen toiminnoista ja vuorovaikutuksista suuri osa on tuntemattomia, ja se säätelee pitkälle itseään. Siksi optimistisillakin arvioilla tulevaisuudesta on oikeutuksensa. Optimistiset toiveet eivät kuitenkaan voi olla käytännön toimien perustana — niiden täytyy lähteä pahimman vaihtoehdon toteutumisesta. Jos näin käy, osa Helsingin keskustasta jää veden alle ja Kainuussa kasvatetaan kohta pitkän päivän maissia. Jos taas Golfvirta kääntyisi, suurin osa Suomesta muuttuisi tundraksi.

Teksti: Juha Valste