Elävät kuvat

"Mikä seutu tulee sinun mielesi tykö, mieltäsi vastaan kauniina? Mille seudulle sinun mielesi halajaa? Sano se seutu. Näytä. Mene sinne missä se on."
Näillä sanoilla alkaa syksyn kotimainen uutuuselokuva Umur. Se on elokuva ihmissuhteesta, mutta ei vain siitä. Juuri nämä mieliseudut ja mielimaisemat ovat Umurissa esillä eri tavalla kuin suomalaisessa elokuvassa on totuttu aiemmin näkemään.
Maisemalla on oma roolinsa. Se ei ole pelkkä kulissi, passiivinen tausta, vaan ihmisestä riippumaton, villi ja kesytön maisema. Luonnonympäristöt kuten erämaat, metsät, tunturipurot ja toisaalta erilaiset kulttuurimaisemat kuten kaupungit, kylät ja hakkuuaukeat antavat elokuvaan väkeviä kontrasteja. Ne tuovat tarinan kerrontaan oman ulottuvuuden, oman tulkinnan.

L uonto halutaan useasti eri taidemuodoissa esittää ihmisen ehdoilla, hallittuna, siistinä annospalana, joka on helppo omaksua. Elokuvissakin luonto usein nähdään sellaisena. Villi luonto on koettu uhaksi ja se on ollut helppo taltuttaa – edes kuvissa tai tarinoissa. Maanläheisyys ei varmasti ole aina edes ollut trendikästä, vaan yhteiskunnalliset muutokset ovat vaikuttaneet myös ilmaisutapoihin.
Mutta villi luonto on niin arkipäiväistä meille suomalaisille, metsän väelle, että luulisi sillä olevan enemmänkin kysyntää. Vai onko arkipäivä muuttunut juhlapyhäksi? Onko villi luonto katoamassa? Olemmeko me vieraantumassa siitä?

Hyviä luontoelämyksiä tarjoavia elokuvia ei ole paljon markkinoilla, eikä sellaisia maisemiakaan loputtomasti, niitä täytyy vaalia. Niitä kannattaa katsoa! Lue lisää Umurista sivulta 56.

Teksti: Johanna Mehtola