Mätää Tanskanmaalta?

Aivokoralli - tarpeetonta monimuotoisuutta? Kuva Ralf Åström/Luontokuvat

Bjørn Lomborgin mielestä ympäristöongelmia on liioiteltu. Hän itse on Tanskassa syyttessä tieteellisistä väärennöksistä.

Tanskalainen Bjørn Lomborg on saanut laajalti julkisuutta väitteillään, joiden mukaan maailman tilasta ei tarvitse olla kovin huolissaan. Kirjassaan The Sceptical Environmentalist (Epäilevä ympäristönsuojelija) hän kutsuu luetteloa maailman ongelmista litaniaksi. Hänen mielestään mikään siinä ei pidä paikkaansa. Tästä ovat monet talous- ja yhteiskuntatieteilijät, uusliberaalit poliitikot, toimittajat ja muuten vain tulevaisuuden suhteen optimistiset riemastuneet ja suitsuttaneet Lomborgille ylistystä.

Lomborg on hankkinut "objektiivisen" kritiikkinsä avulla itselleen ennennäkemättömästi julkisuutta, rahaa ja hyvin palkatun aseman.

Kaikki alkoi muutamasta kolumnista Politiken-lehdessä 1998. Kolumneista versosi kirja, jonka englanninkielisen laitoksen (2001) saama huomio nosti Århusin yliopiston 37-vuotiaan sosiologian lehtorin nopeasti mediahahmoksi. Alkuvuodesta Tanskan uusi hallitus perusti Institut for miljøvurdering (ympäristöarvioinnin instituutti) -nimisen viraston ja asetti Lomborgin sen johtoon. Hän oli ainoa hakijoista, jolta puuttuu luonnontieteilijän tausta. Lomborg on tutkinut muun muassa peliteoreettisesti vaalivoiton tuovia puoluestrategioita.

Totta ja harhaa sekaisin
Lomborgin väitteet ovat niin poleemisia ja yksinkertaisia, että kirjan käsitykset on helppo ymmärtää ja omaksua. Lukijan olisi kuitenkin hyvä muistaa, että jokin oikea tieto ei tee seuraavaakin tietoa oikeaksi.

Lomborg esittää mielellään äärimmäisiä ja ympäristötutkijoiden aikaa sitten hylkäämiä käsityksiä. Sitten hän osoittaa ne vääriksi, esittää oman vastakkaisen käsityksensä ja todistelee sen oikeaksi. Monet perusteista ovat vääriä tai kyseenalaisia, mutta tätä on vaikea huomata.

Lomborgin perusongelma on siinä, ettei hän ymmärrä luonnontieteitä eikä niiden tutkimustulosten julkaisemista. Tieteellisten artikkeleiden käsikirjoitukset lähetetään ennen niiden hyväksymistä kyseisen alan erikoistuntijoille arvioitaviksi. Tämä peer review eli vertaisten arvio karsii arveluttavat tai liian kevyet tutkimukset. Esimerkiksi ilmastonmuutosongelmaan liittyvää tieteellistä aineistoa tuottava IPCC (Intergovernmental Panel on Climate Change) on kirjaimellisesti tuhansien huippututkijoiden järjestelmä.

Lomborgin kirja on saanut murskaavan vastaanoton. Sen väitteet on kumottu ja osoitettu usein tarkoitushakuisesti vääristeleviksi maailman tunnetuimmissa tiedelehdissä
Scientific Americanissa, Sciencessä, Naturessa ja New Scientistissa. Eri alojen johtavat tutkijat ovat osoittaneet Lomborgin tiedot vanhentuneiksi, vääriksi ja harhaanjohtaviksi.

Nokkelasanainen, sinisin silmin suoraan televisiokameroihin katsova Lomborg on kääntänyt asiallisen kritiikin omaksi edukseen. Hän hymyilee valloittavasti, heilauttaa pitkää vaaleaa tukkaansa ja toteaa, että vastustajien primitiivireaktio vain osoittaa kritiikin olevan oikeassa. Lomborg toistaa ympäristökeskustelussa moneen kertaan kerrattuja väitteitä, mutta hänen mukanaan ne ovat saaneet uutta loistoa.

Lomborg toistaa väitteitään kerta kerran perään: biodiversiteetin häviämisestä tai maailman nälästä ei ole suurta huolta, metsät eivät vähene. Hänen toimintansa muistuttaa kreationistien hyökkäyksiä evoluutioajatuksien kimppuun. Vaikka perusteita ei ole tai ne ovat vääriä, koko joukko ihmisiä haluaa uskoa ja uskoo.

Lomborgin tieteen vastaisen mission huolestuttavuudesta kertonee jotakin se, että Yhdysvaltain tiedeakatemian presidentti Peter H. Raven arvosteli Lomborgia ankarasti akatemian viime vuosikokouksessa.

Mitä tapahtuu, jos maailman johtajat liittyvät näihin uskovaisiin? Eräät ovat jo tehneet niin ja muuttaneet maidensa politiikkaa tähän suuntaan. Miten käy maailman, jos emme varaudukaan pahimpien vaihtoehtojen varalle? Jos perustamme oman ja jälkeläistemme tulevaisuuden optimistisille näennäistieteellisille oletuksille ja uskolle?

Suomen Luonto kysyi joukolta suomalaisia huippututkijoita heidän arviotaan Lomborgin kirjasta. Kävimme myös Tanskassa tutustumassa Lomborg-kritiikin uusimpaan vaiheeseen.

Asiantuntijat tyrmäävät Lomborgin
Suomen luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja, ympäristötieteen dosentti Heikki Simola ei arvosta Bjørn Lomborgia.
"Lomborg esiintyy tutkijana, mutta edustaa näennäistiedettä", sanoo Simola. "Lomborg tuntee tieteen pelisäännöt ja pelaa niillä väärin. Näennäistieteellisyys näkyy esimerkiksi valtavassa määrässä viitteitä, joista monia keskeisiä on kuitenkin siteerattu virheellisesti tai asiayhteydestään irrallaan."

"Hänen argumenttinsa ovat läpinäkyviä, mutta ne on valittu taitavasti. Hän herkuttelee ristiriitaisuuksilla, jotka itse asiassa ovat olennainen osa tieteen kehitystä. Ympäristökysymykset ovat monitahoisia, ja on ihan ymmärrettävää, että toisilleen vastakkaisiakin näkemyksiä on esitetty."

"Tiede on itseään korjaava ja kriittinen - molemmat ominaisuuksia, jotka Lomborgilta puuttuvat. Hän poimii vanhentuneita väittämiä, käsittelee niitä ikään kuin niitä esitettäisiin edelleen ja osoittaa ne vääriksi."

"Lomborgin kirjan esipuhe on todella ovela. Hän esittelee itsensä puhtoisena nuorena radikaalina ja yliopisto-opettajana. Missään ei näy sanaakaan siitä, mitkä piirit ovat hänen takanaan ja tukenaan."

Simola löytää kirjasta jotain hyvääkin: "Se paljastaa niitä heikkouksia ja vaikeuksia, joita on ajankohtaisen tieteellisen tiedon välittämisessä yleiseen käyttöön ja päätöksentekijöille. Aivan samalla tavalla murtovaras voi paljastaa turvajärjestelmän heikkouden rikosta tehdessään."

Esimerkiksi Lomborgin ajattelu- ja esitystavasta Simola valitsee omalta alaltaan Meksikonlahden saastumisen.
"Lomborgin mielestä on väärin väittää, että laaja alue Meksikonlahden pohjaa olisi kuollut kuormituksen ja happikadon seurauksena - merenpohjan eläimet tosin ovat kuolleet, mutta niiden tilalla kukoistaa monimuotoinen anaerobisten mädättäjäbakteerien yhteisö. Koska Lomborgin mielestä on samantekevää, mitä lajeja meressä kulloinkin elää, asialle ei kannata tehdä mitään. Rahat voi käyttää paremmin vaikkapa talouselämän edistämiseen."

"Lomborgin on täytynyt tehdä harhaanjohtavat päätelmänsä ainakin osaksi tietoisena niiden virheellisyydestä, vaikka hän esipuheessa riisuukin kritiikkiä aseista tunnustamalla, että ei itse ole ympäristökysymysten asiantuntija."

Kirja huolestuttaa Simolaa: "Maailman tilan todelliset indikaattorit ovat lohduttomia monilla alueilla. Lomborg puolustaa nykymenoa, joka on täysin hallitsematonta ja antaa lisäksi aivan väärää turvallisuudentunnetta sekä päättäjille että suurelle yleisölle."

"Kirja on taitava sekoitus tosiasioita, vanhentuneita totuuksia sekä suoranaisia valheita. Muiden kuin ympäristöasioihin perehtyneiden on vaikea huomata sen lukemattomia virheitä ja harhaanjohtamista."

Ekologi lyhytsanaisena
Akatemiaprofessori Ilkka Hanski on maailmallakin erittäin tunnettu ekologi. Hanskin käsitykset Bjørn Lomborgista ovat ytimekkäät ja selvät. Hän on hyvin perillä tämän esittämistä ajatuksista ja kannanotoista: "Lomborgin väitteet ovat pääosaksi virheellisiä ja perustuvat pitkälle täydelliseen asiantuntemattomuuteen."

Esimerkiksi Lomborgin virheistä Hanski ottaa Puerto Ricon lintujen sukupuutot. Lomborg yrittää esittää, että elinympäristön pinta-alaan perustuvat ennusteet sukupuuttojen määristä ovat virheellisiä.

"Lomborg ei erottele toisistaan alkuperäisiä metsälajeja (joihin ennusteen pitäisi kohdistua), muiden elinympäristöjen lajeja eikä edes ihmisen Puerto Ricoon tuomia kymmeniä lintulajeja. Näin laskien Lomborg päätyy siihen iloiseen johtopäätökseen, että kun 99 prosenttia saaren alkuperäisistä metsistä hävisi, lintujen lajimäärä lisääntyi!

"Stuart Pimm on osoittanut, että todellisuudessa Puerto Ricon alkuperäiseen metsäluontoon sopeutuneiden lajien sukupuuttojen määrä on täysin sopusoinnussa pinta-alaan perustuvien ennusteiden kanssa. Silti Lomborg saa kirjassaan (s. 254) asian näyttämään juuri päinvastaiselta."

Hanskin käsityksen mukaan "Lomborgilla on oma missionsa ja asenne, missä tarkoitus pyhittää keinot. Ehkä hänen lähtökohtansa olivat pyyteettömät. Tällä hetkellä hän on jo pitkälle omaksunut ja varmaan sisäistänyt roolinsa talouselämän kansainvälisenä maskottina. Hänen esittämänsä tulevaisuudenkuva on toiveajattelua ja perusteeton."

Professori Hanski ei näe Lomborgin kirjassa mitään erityisen hyvää. "Erityisen huonoa on, että ihmisiä johdetaan harhaan!"

Väärin ymmärretty ilmastonmuutos
Ilmatieteen laitoksen tutkimusprofessori Petteri Taalas tutkii muun muassa ilmakehän otsonia ja ultraviolettisäteilyä sekä arktista ilmastonmuutosta. Hän on tutustunut Björn Lomborgin esittämiin ajatuksiin, muttei ole vielä lukenut tämän kohua herättänyttä kirjaa.

Taalaksen mielestä ilmastonmuutosta käsitellään mediassa aika ajoin huonosti. Niin sanottujen kriitikoiden väitteet on asiantuntijan helppo kumota, mutta ulkopuolisille voi jäädä sekava kuva asioiden todellisesta tilasta.

"Lomborg pyrkii olemaan asiantuntija niin laajassa aihekirjossa, että osa hänen kritiikistään on helppo kumota. Ajoittain on kuitenkin aivan aiheellistakin suhtautua kriittisesti ympäristöalalla toimivien ääriliikkeiden 'totuuksiin'. Parhaimmillaan Lomborgin kritiikki parantaa ympäristöliikkeiden pysymistä tieteellisesti osoitetuissa faktoissa."

Taalas löytää Lomborgin esityksistä virheitä omilta aloiltaan: "Asioita tuntemattomat kritisoivat usein syitä, jotka aiheuttavat ilmastonmuutoksen. On väitetty, että Auringon aktiivisuus selittää sadan viime vuoden aikana mitatun lämpenemisen. Auringon aktiivisuus on kuitenkin otettu huomioon esimerkiksi IPCC-työssä, ja sen vaikutus on huomattavasti pienempi kuin kasvihuonekaasujen."

"Lomborg vääristelee käsitellessään alailmakehän otsoniongelmaa. Esimerkiksi Euroopassa maanpinnan tason otsonipitoisuus on nykyisin kaksi-kolme kertaa suurempi kuin sata vuotta sitten. Tilanne on paikallisesti hiukan parantunut rikkaimmissa maissa päästöjen rajoittamisen ansiosta. Esimerkiksi Itä-Euroopassa, Etelä-Amerikassa ja Kiinassa otsonipitoisuuden kasvu jatkuu."

"Lomborg unohtaa usein tieteellisesti osoitetut tosiasiat. Toisaalta pieni osa odotettavissa olevista muutoksista on myös myönteisiä. Tuleva sukupolvi näkee luultavasti ilmakehän yläotsonikerroksen tilan paranemisen freoni- ja halonipäästöjen rajoittamisen seurauksena. Mutta ilmastonmuutoksen haitallisten vaikutusten odotetaan kiihtyvän. Paikallista metsien kasvun ja maanviljelyn tuotannon lisääntymistä lukuunottamatta vaikutukset ovat hyvin kielteisiä."

"Yhdysvaltojen öljyteollisuus on todistettavasti tukenut niin sanottujen ilmastoskeptikkojen toimintaa. Näin se on pyrkinyt estämään päästörajoitusten, erityisesti Kioton sopimuksen, hyväksymistä. Heidän mottonaan on: "Epävarmojen tieteellisten faktojen pohjalta ei voida tehdä päätöksiä! Eräille tutkijoille on jopa tarjottu rahaa, etteivät he julkaisisi tuloksiaan."

Taalas ei pidä Lomborgin kirjaa tieteellisenä eikä edes populaaritieteellisenä - hänen mielestään se kuuluu lähinnä populistis-uskonnolliseen kategoriaan. "Olisi mielenkiintoista tietää, uskooko hän itsekään 'tosiasioihin', joita esittää", Taalas lopettaa.

Tanskassa Lomborgia
syytetään tieteellisestä vilpistä
Pisin kokemus Lomborgin oikomisessa on luonnollisesti Tanskassa.

"Lomborgin kollegat Århusin yliopistossa olivat heti häpeissään hänen toiminnastaan", selittää Kööpenhaminan yliopiston eläinmuseon professori Carsten Rahbek joka on viime aikoina ollut Lomborgin ehkä näkyvin julkinen kiistakumppani. Rahbek ja Lomborg sanailivat kärkevästi Berlingske Tidende -lehdessä syksyn alussa.

Rahbek on Lomborgille vaikea vastustaja, sillä hän on itsekin tutkinut ympäristönsuojelun priorisointeja.

"Suhtaudun kriittisesti myös kansalaisjärjestöihin, ja tämä on yleisesti tiedossa."

Keskustelun kärkeen ovat nyt nousseet Lomborgin omat julkaisut. Lomborgin instituutti tehtaili loppukesäksi kolme raporttia, jotka osoittautuivat kehnoiksi.

"Ne ovat oppikoulutasoa", sanoo Rahbek.
Julkaisujen laatu tyrmättiin niin laajasti, että jopa Lomborgin valtaan nostanut hallituspuolue Venstre otti julkisuudessa etäisyyttä instituutin johtajaan toteamalla, että tälle on annettava vielä tilaisuus.

"Väitetään että Lomborgilta ei voi odottaa laatua, koska instituutti on toiminut niin lyhyen aikaa. En hyväksy tätä. Kymmenen miljoonan kruunun vuosibudjetilla (yli miljoona euroa) pitäisi voida odottaa jotain tasoa."

Ympäristöarvioinnin instituutin julkaisuissa arvioidaan muun muassa YK:n Global Environment Outlook 3 -raporttia eli äskeisen Johannesburgin ympäristökokouksen yhtä taustaraporttia. Instituutti liitti arvioonsa sanallisen kuvauksen ympäristöongelmien vakavuudesta. Kysyttäessä instituutti joutui kuitenkin myöntämään, ettei tämän kuvauksen pohjalla ole mitään tausta-aineistoa ja sen analyysiä.

"Olisi naurettavaa ottaa tällainen analyysi vakavasti", sanoo Rahbek.
Juuri samaa sanallista arviotaan Lomborgin instituutti kuitenkin suositteli Johannesburgin kokouksen osallistujille evästykseksi.

Rahbek korostaa sitä, että Lomborgin alana on sosiologia eikä tilastotiede, jota usein luullaan hänen tutkimusalakseen.

"Hän on vetänyt tilastotieteen kursseja."
Parhaillaan Lomborgia vastaan on Tanskassa vireillä prosessi tieteellisestä vilpistä. Rahbekin ja monien muiden tapaamieni tutkijoidenmukaan instituutti saa uuden johtajan, jos syyte menee läpi.

Tanskan järjestelmä määrittelee vilpin teoksi, jossa tieteellistä tietoa väärennetään tai vääristellään tahallisesti tai jonkin henkilön osuudesta tutkimuksessa annetaan karkeasti väärä kuva. Syytteen pohjana ovat samat kirjat, joista Lomborg on tullut tunnetuksi - hän on ottanut ne mukaan tieteelliseen julkaisuluetteloonsa.

Teksti: Antti Halkka ja Juha Valste