Ajankohtaista: Jäähyväiset kuukkelimetsälle?

Hannu Siitonen katselee suruissaan Parikkalan ja Punkaharjun rajalla sijaitsevaa kuukkelimetsää. Puissa on punaisia nauhoja. Tämä yksityisen omistama metsä aiotaan hakata.

”Kyllä tässä on olo niin murheellinen. Olen kuvannut näillä main kuukkelia kohta yhdeksän vuotta.”

”Tämä metsä on tällainen metsäneläinten käytävä oikein tyypillisimmillään. Se sijaitsee kahden hakkuuaukean välissä ja on ollut tärkeä kulkureitti muun muassa kuukkeleille. Kuukkeli ei mielellään lennä aukean yli petojen pelossa.”

”Jos metsä hakataan, pääsy metsän osasta toiseen katkeaa. On hyvin kyseenalaista, riittääkö tämän alueen koko sen jälkeen enää ollenkaan kuukkelille, joka elää täällä jo muutenkin puristuksissa”, Siitonen kertoo.

Entistä turhauttavammaksi Siitonen kokee olonsa, koska hän on juuri päässyt suuren metsäyhtiön kanssa harvinaiseen neuvottelutulokseen; samaisessa kuukkelimetsässä toisaalla sijaitsevat yhtiön hehtaarit on luvattu jättää hakkuilta rauhaan seuraavan 30 vuoden ajaksi.

”Soitin monta vuotta sitten ensimmäisen kerran yhtiöön ja kerroin, että heidän maallaan elää pieni populaatio kuukkeleita. Maat luvattiin näiltä osin jättää rauhaan. Lupaus ei kuitenkaan pitänyt, ja soitin uudestaan. Kyse oli ilmeisesti jonkinlaisesta väärinkäsityksestä. Kuinka ollakaan yhtiöstä tuli kanssani tänne metsään käymään kokonaista kuusi miestä!”

Siitonen esitteli heille asiallisesti alueen ominaisuuksia kuukkelin kannalta ja kertoi linnun olevan eteläsuomalaisittain erittäin harvinainen. Yhtäkkiä kuukkelit ilmestyivät miesjoukon ympärille.
”Enää en ollutkaan yksin. Kyllä se helpotti asian selvittämistä kummasti. Semmoinen vaikutus ihmiseen on symboliikalla.”

Nyt Siitonen uskoo metsäyhtiön sanaan siitä, että metsiä ei hakata eikä muutenkaan käsitellä kuukkelille epäedullisella tavalla. Tämän erävoiton jälkeen hakkuumerkkien ilmaantuminen saman metsän toiselle laidalle on ollut rankka kokemus.

Hiljaiset kuukkelit

Kävellessämme lumisessa metsässä kuukkelit ilmestyvät yhtäkkiä ympärillemme. Lintuja on kuusi, ne tuntevat selvästi Siitosen.

”Olen yrittänyt selailla retkeilyreitin vieraskirjaa, josko muut olisivat nähneet täällä kuukkelia, mutta yhtään mainintaa siitä ei ole. Jostain syystä kuukkelit eivät tule retkeilijöiden näkyville yhtä hanakasti kuin Lapissa.”

Siinä kuukkelit nyt kuitenkin hyppivät; vieläpä sen laatikon päällä, jossa retkeilyreitin vieraskirjaa säilytetään!
Jatkamme matkaa ihastelleen suden jälkiä. Tuore lumipeite kertoo, että lauma on paennut edeltämme vain muutamaa hetkeä aikaisemmin ja kadonnut jäljettömiin.

Pysähdymme katsastamaan vanhaa jättiläishaapaa. Sen juurelta löytyy papanoita. Liito-oravan pesäkolo sijaitsee noin sadan metrin päässä suunnitellun hakkuun rajasta. Papanoita löytyy myös hakattavaksi merkityn alueen sisältä.

Toivon kipinä

”Kuukkeli on suojelun kannalta ongelmallinen laji. Etelässä kuukkeli voi huonosti, koska tarpeeksi laajat vanhan metsän alueet vähenevät. Pohjoisessa lajilla menee hyvin ja siksi sitä ei ole luokiteltu maassamme uhanalaiseksi. Valtion rahalliset keinot tällaisessa tapauksessa ovat lähes olemattomat”, kertoo ympäristöneuvos Pertti Rassi ympäristöministeriöstä.

Ongelma on, että niin sanottua korvamerkkaamatonta rahaa on ministeriön käytössä hyvin rajoitetusti. Esimerkiksi kuukkelin tai liito-oravan esiintyminen alueella ei riitä ministeriölle perusteeksi lunastukselle.

”En ole itse käynyt alueella, mutta se kuulostaa arvokkaalta metsältä. Myös metsän yleiset rakennepiirteet, esimerkiksi runsas lahon lehtipuun määrä, voivat riittää perusteluksi suojelulle”, Rassi jatkaa.

Ympäristöministeriössä pohditaan parhaillaan, onko Parikkalan–Punkaharjun kuukkelimetsä riittävän arvokas lunastettavaksi maanomistajalta.
Kuukkeli on aiemmin kuulunut olennaisena, joskin harvalukuisena osana eteläsuomalaiseen metsälajistoon. Parikkalan–Punkaharjun kaltaisten metsien katoamisen vuoksi se on kuitenkin häviämässä Etelä-Suomen metsistä.

Hannu Siitonen on huolissaan kuukkeleidensa puolesta. Nyt eivät lämmitä vanhat keihäsvoitot tai se, että hän on tekemässä luonnonkuvaajana läpimurtoaan — kuukkeleista on loppusuoralla kirja, jonka kuvat ovat Siitosen ja teksti Heikki Willamon.

Teksti: Juha Kauppinen
Kuvat: Juha Kauppinen