Toimitukselta: Ainutlaatuinen ihminen

Nykyihminen on lajina vajaan 200 000 vuoden ikäinen. Näin pitkän ajan maapallolla on ollut korkeaotsaisia, niukkakarvaisia, pitkäraajaisia ja pystyssä liikkuvia ihmisapinoita, jotka ovat käyttäneet luontoa monin tavoin hyväkseen.

Aluksi Afrikassa ja myöhemmin koko maapallon kaikilla elinkelpoisilla seuduilla eläneet ja varsin harvalukuiset ihmiset keräilivät, metsästivät ja kalastivat ruokansa. Viime jäätiköitymisvaiheen päätyttyä eri puolilla maailmaa eläneet ihmiset alkoivat viljellä monia erilaisia kasveja ja hoitaa luonnonvaraisista eläimistä kesytettyjä kotieläimiä.

Siitä alkoi ihmiskunnan uskomaton voittokulku ja suuret ongelmat. Yksi ihminen pystyi tuottamaan ruuan koko vuodeksi monille. Seurauksena oli väkiluvun huima lisääntyminen, kaupunkien synty ja työnjako. Kehitys oli aikaisempaan verrattuna nopeaa, ja sen vauhti vielä kiihtyi. Erilaiset kirjoitusjärjestelmät, kirjoitusten kopiointi, kirjapainon keksiminen, lennätin ja puhelin, radio, televisio, tietokoneet ja internet ? informaatio hyökyy ihmiskunnan yli ja kasvaa korkoa korolle.

Tieto on lisääntynyt valtavasti, ymmärrys vähän tai ei lainkaan. Biologisesti ihminen on jokseenkin täsmälleen samanlainen kuin luolamaalauksia Lascaux?ssa tai Altamirassa tuottaneet cromagnonihmiset sukulaisineen. Luolaihmiset tulevat etsimättä mieleen, kun kuuntelee selityksiä jäävahvistamattomien supertankkereiden ympäristöriskeistä piittaamattomalle ajamiselle Suomenlahden perukkaan, ilvesten metsästykselle, vanhojen metsien hakkuille tai "pahan akselille" ja sodan välttämättömyydelle.

Valinta on ihmisen evoluutiossa suosinut keskushermoston kehitystä. Muita nokkelammat saivat muita useampia jälkeläisiä hoidetuksi lisääntymisikään. Aivojen suorituskyvyn paranemisen vuoksi nykyihmisen kehitys on ollut pääasiassa kulttuurievoluutiota. Sen tuloksena ihminen on päässyt ainutlaatuiseen asemaan, jossa hän voi vahingoittaa ja jopa tuhota kasvi- ja eläinlajeja, ekosysteemejä sekä myös itsensä. n

Teksti: Juha Valste