Luonnossa kesäkuussa

On oravanpoikasten pesästä lähdön aika. Kuva Reijo Juurinen/Luontokuvat

Kesäkuun nimi juontuu alun perin sanasta kesantokuu - se oli kuukausi, jonka aikana vuoroviljelyssä kesannolla olleet pellot kylvettiin taas kasvamaan. Suomessa on vain kolme todellista kesäkuukautta: kesä-, heinä- ja elokuu. Kesäkuun lopulla on vuoden pisin päivä ja lyhin yö - tänä vuonna kesäpäivänseisaus ja juhannuspäivä osuvat yhteen 21. kesäkuuta.

Juhannusta edeltävää kesän osaa kutsuttiin ennen pikkukesäksi, jota seurasi paljon pitempi isokesä. Näiden kesän osien uskottiin olevan toisilleen vastakkaisia: jos pikkukesä oli viileä, isokesä oli lämmin ja päinvastoin.

Oravan toukokuussa syntyneet pojat lähtevät pesästä. Useille nisäkkäille kesäkuu on lisääntymisen aikaa. Myyrät, hiiret ja päästäiset voivat saada jo toisen poikueensa. Lapissa kärppä saattaa poikia vasta kesäkuussa, Etelä-Suomessa kärpänpojat ovat syntyneet jo huhti-toukokuussa.

Lintujen laulu vähenee nopeasti kesäkuun kääntyessä lopuilleen. Eräät myöhään saapuvat, yöllä laulavat hyönteissyöjälinnut ovat kuitenkin kaikkein kuuluvimpia kesäkuussa. Tähän joukkoon lukeutuvat esimerkiksi luhta- ja viitakerttunen sekä pensas- ja viitasirkkalintu.

Kesäkuussa monet töyhtöhyypät, mustaviklot, isokuovit, suokukot, vesipääskyt ja lirot suuntaavat jo kohti talvimaitaan. Monien kahlaajalintujen urokset tai naaraat lähtevät ja jättävät toisen emoista hautomaan ja hoitamaan jälkeläisiä.

Ahven ja hauki kutevat nyt Pohjois-Suomessa. Kuhan ja lahnan kutu on kiivaimmillaan, ja esimerkiksi törö, turpa, ruutana, sulkava, salakka, sorva, suutari, särki, turska ja silakka kutevat nekin kesäkuussa.

Mertensuojelupäivää vietetään 8. kesäkuuta. Päivän vietto aloitettiin Rio de Janeiron ympäristö- ja kehityskonferenssissa 1992.