Kukkuu! Suomen Luonnon kesäkisa

Pyydämme havaintoja käestä. Tietosi ovat arvokkaita, vaikka vastaisit vain yhteen kysymykseen seuraavista kolmesta: 1.Milloin ja missä kuulit käen kukkuvan ensi kerran tänä vuonna? Entä viimeisen kerran?
2.Näitkö pesää, jossa oli käenpoikanen? Jos näit, mikä lintu oli kasvattivanhempana?
3.Näitkö käkiä kukkumassa tai istumassa muuten vain oksalla tai lennossa?

Lähetä tiedot elokuun loppuun mennessä palautelomakkeella (sivun alalaidassa), sähköpostilla elina.arponen@sll.fi tai kortilla osoitteella Suomen Luonto, Elina Arponen, Kotkankatu 9, 00510 Helsinki.
Merkitse korttiin tai viestin alkuun sana KESÄKISA. Muista mainita paikka, mistä havaintosi ovat peräisin.

Arvomme kaikkien vastanneiden kesken viisi Markku Lappalaisen Lepakot, salaperäiset nahkasiivet -kirjaa ja viisi kahden kappaleen Orvokki-tyynyliinasettiä.

Käki
Käen laulun jokainen varmasti tuntee. Käki elää koko Suomessa ja on kaikkialla yleinen. Se ei kuitenkaan elä kuusikossa niin kuin laulussa sanotaan vaan viihtyy parhaiten metsien reunoissa, hakkuualueilla ja harvapuustoisissa sekametsissä.

Käkien määrä vaihtelee vuodesta toiseen; Suomessa on atlaslaskentojen perusteella 50 000-80 000 laulavaa koirasta. Lintu on hiukan vähentynyt Etelä-Suomessa, mutta muuten maamme käkikanta on pysynyt hyvin vakaana.

Käki on pitkämatkainen muuttaja ?suomalaiset käet talvehtivat päiväntasaajan eteläpuolella Itä-, Kaakkois- ja Etelä-Afrikassa.

Vaikka käkikoiraan kukunta on tuttu, koiraan muita ääniä ja naaraan ääntä ei yleensä tunneta. Koiras ja joskus myös naaras voivat päästää änkkäävän, kähiseväsointisen khu-kha-khä-khi -äänisarjan. Naaraan tavallisin ääni on pilisevä, nopealyöntinen huutosarja pu-pu-pu-pu-pu.

Vanhan kansanuskomuksen mukaan käen kukunta loppui, kun rukiin tähkien vihneet kasvoivat tarpeeksi pitkiksi; sanottiin, että vihne meni käen kurkkuun. Tämän ajankohdan jälkeen käen uskottiin muuttuvan haukaksi.

Siipiniekan ulkonäkö on useimmille vieras. Käki muistuttaa pientä haukkaa: sillä on pieni pää, pitkä pyrstö ja teräväkärkiset siivet. Se istuu oksalla vaakasuorassa ja roikottaa usein siipiään. Käki lentää suoraan ja nopeasti, siivet lyöden vaakatason alapuolella. Kun petolinnuista 1900-luvun alussa maksettiin tapporahaa nimismiehille tuotujen jalkojen perusteella, melkoinen osa lunastetuista jaloista olikin kuulunut käelle.

Käki loisii munimalla toisten lintujen pesiin. Meillä leppälintu on käen tavallisin keinoemo. Monien muiden lajien joukossa useimmin kyseenalaisen kunnian saavat niittykirvinen, västäräkki ja järripeippo. Kukin käkinaaras on erikoistunut johonkin tiettyyn lintulajiin, jonka munia sen pyöräyttämät munat muistuttavat.

Naaras munii keskimäärin 10 munaa, yhden kuhunkin loisimaansa pesään. Käen poikanen kuoriutuu hyvin nopeasti ja poistaa pesästä muut munat tai poikaset työntämällä ne pesän reunan yli. Emot ruokkivat onnellisina jättiläiseksi kasvavaa "jälkeläistä", jolla on kyltymätön ruokahalu.

Teksti: Juha Valste