Piknikille yrityspuistoon?

Kesällä puistomme ovat hienoimmillaan. Etenkin varhain aamulla, myöhään illalla tai peräti valoisana kesäyönä ne näyttävät kiintoisimmat puolensa, kun kaupunki hiljenee. Tuoksut leijuvat houkuttelevina, lintujen äänet pääsevät oikeuksiinsa, ja siilit, jänikset, lepakot ja jopa ketut ilmaantuvat näkösälle.

Nykyisten puistojemme edeltäjät olivat eliitille aidattuja metsästyspuistoja. Niitä oli monissa Euroopan maissa, ja esimerkiksi koko Ahvenanmaa oli muinoin varattu ylhäisön kauriinmetsästykselle. Berliinin Tiergarten, Tukholman Djurgården ja Lontoon suuret puistot ovat tätä perua. Kaupunkilaiset saavat kiittää viheralueistaan paitsi historiaa myös viisaita kaupunkisuunnittelijoita ja päättäjiä, joiden ansiosta niitä ei myöhemmin rakennettu. Yritystä tosin oli: esimerkiksi Djurgården meinattiin muuttaa kokonaan kivikaupungiksi viime vuosisadan alkupuolella.

Myös kansallis- ja luonnonpuistomme ovat historiallista jatkoa kruunupäiden ja muun ylhäisön metsästyspuistoperinteelle. Nyt niissä metsästetään elämyksiä eläinten sijaan. Suomessa on hieno valikoima kansallispuistoja; vastikään perustettiin 35. Repovedelle. Tässä numerossa esittäytyy niistä mereisin, Itäisen Suomenlahden kansallispuisto.

Viheralueiden arvostus on viime vuosina kasvanut. Hyvinä esimerkkeinä ovat äskettäin perustetut Hämeenlinnan ja Porin kansalliset kaupunkipuistot. Niissä yhdistyvät hienosti rakennettu kulttuuriperintö, historia ja luonto. Hämeenlinnassa ja Porissa on tajuttu puistojen ja luonnonalueiden merkitys vetovoimatekijänä. Kansallinen kaupunkipuisto varmistaa arvokkaiden kohteiden säilymisen.

Kansallisia kaupunkipuistoja tulee varmasti lisää. Pääkaupunkiinkin sellaista on yritetty saada, mutta hanke on jumissa, koska Helsingin päättäjien enemmistö ei halua sitoutua kattavaan viherverkoston suojeluun. Se kun haittaisi tulevia rakennushankkeita. Nykyisellä menolla monet alueet nakerretaan piloille, ja Helsinki menettää keskeisen viihtyvyystekijänsä. Kaupunkilaiset kuitenkin arvostavat viheralueitaan: Alkuvuonna julkaistun Sosiaali- ja terveysturvan keskusliiton Itä-Helsinkiä koskevan tutkimuksen mukaan luonto koettiin kaikkein tärkeimmäksi viihtyvyystekijäksi.

Puistoilla on hyvä imago, ja siksi sitä on alettu käyttää oudoissa yhteyksissä. On tuulipuistoja, yrityspuistoja, tiedepuistoja ja teknologiapuistoja. Tuulipuistot ovat tuulienergialaitoksia, ja tiede-, teknologia- ja yrityspuistot kylmine lasi- ja teräsrakenteineen ovat mahdollisimman kaukana puiston alkuperäisestä merkityksestä.
Kuka haluaisi mennä piknikille yrityspuistoon tai kalsean teknologiapuiston katveeseen? En minä ainakaan.

Teksti: Jorma Laurila