Herakleitos Kiotossa

Eräs pikkupoikana soutamani kahden merensaaren välinen salmi on umpeutunut: sankka järviruovikko yhdistää kaksi ennen erillistä saarta. Ruovikko on rönsynnyt rehevöitymisestä, mutta saarten itsenäisyyden menetyksen taustalla on ennen kaikkea maankohoaminen. Suomen rannikko ? oikeastaan koko tämä jääkauden koettelema maa ? on ajan näyttämö, jossa muutos vallitsee, vaikka tätä ei heti huomaisikaan.

Muutoksen alituisuus oli antiikin filosofi Herakleitoksen ydinsanoma. Hän päätteli myös, että elävä ja liikkuva tuli synnyttää muut elementit: maan, veden ja ilman. Herakleitokselle voisi antaa uuden tehtävän ilmastonmuutoksen filosofina, sillä voimalaitoksissa, moottoreissa ja kaskimailla leimuavat tulet muuttavat rajusti maailmaa ja elementtien suhteita. Tulista purkautuu taivaalle hiilidioksidia. Se paksuntaa maapallon eristevaippaa, jolloin myös merivesi lämpenee ja laajenee lämmetessään. Lisävettä meri saanee vielä jäätiköiden sulamisesta.

Valtameret nousevat tällä vuosisadalla maalle, hukuttavat saarivaltioita ja taajaan asutettuja rannikkoseutuja. Suomessa muutos ei ole näin suuri, mutta meilläkin maankohoaminen vaihtuu vedennousuksi ainakin etelärannikolla. Maan paljastuminen merestä tuntui vääjäämättömältä, mutta ei ole sitä enää, kun ihmisen tulet lisäävät ilman hiilidioksidipitoisuutta, lämmittävät näin maailmaa ja puuttuvat elementtien suhteisiin. Maasta tuleekin merta, mutta yhä myös merestä maata ainakin Pohjanlahdella. Syynä on, että siellä mannerjää painoi maata aikanaan eniten kuopalle, joten palautuminen on pohjalaisen suureellista.

Millä maailman rantojen vedenpaisumus torjuttaisiin, tuli taltutettaisiin? Politiikalla, sopimuksilla, laeilla, joita kansalaisten pitäisi Herakleitoksenkin mukaan puolustaa ?yhtä lailla kuin kaupunginmuuria?.

Ilmastopolitiikan muuri on Kioton sopimus, pilkattu ja heiveröinen, mutta muuri, jonka suojissa voidaan rakentaa kestävämpiä puolustusrakennelmia. Valtiot ovat merkillisesti kilpasilla siinä, kuka eniten välttelisi tämän muurin vahvistamisen vastuutaan, itkevät hetken menetyksiä maailman tulevaisuuden äärellä.

Kioton sopimus voi kaikesta huolimatta astua voimaan, sillä ratkaiseva valtio eli Venäjä näyttää ratifioivan sen. Jos näin käy, politiikalla voidaan hallita muutosta, vaikka sen suunta ei kääntyisikään. Mitäpä Herakleitos sanoisi tähän kahden ja puolen tuhannen vuoden takaa:

Samaan virtaan astumme emmekä astu, me emmekä me.
Kylmä lämpenee, lämmin kylmenee,
kostea kuivuu, kuiva kostuu.

(Herakleitos, Yksi ja Sama: Aforismeja.
Suomentanut Pentti Saarikoski.
Otava 1971.)

Teksti: Antti Halkka