Täyden kympin norpparetki

Suomen Luonnon lukijamatkalla Saimaan Haukivedellä touko–kesäkuun vaihteessa onnistuttiin kiikaroimaan "hylökeitä" molempina retkipäivinä, yhteensä kymmenkunta.

Sateentihkuisena maanantaina retkikunta ei kiirehtinyt vesille. Uskoimme näet mukisematta matkan vetäjän Juha Taskisen tietoon, etteivät saimaannorpat viitsi nousta vedestä sateeseen kastelemaan itseään.

Meneillään oli norppien paras karvanvaihtoaika, ja tohtori Mervi Kunnasranta kertoi hylkeiden nousevan poutapäivinä kiville kuivattamaan ihoaan, raapimaan ja kyhnyttämään kenties hyvinkin kutiavaa nahkaansa, josta uusi karva pyrkii esiin.

Harmaasta säästä huolimatta kapteeni Taskinen osasi ohjata Aong-aluksensa niin, että pari tavallista tummempaa kiveä muuttui kiikarin läpi tarkennettuina eläviksi köllyköiksi. Kolmannen pää keikkui aalloilla, katosi ja nousi aina uudestaan täsmälleen kolmen minuutin päästä Mervi Kunnasrannan katsoessa aikaa kellosta. Liekö ollut kalastelemassa.

Rauhallisessa lahdelmassa makoilevaa hyljettä hiivimme katsomaan maihin, lahden toiselle rannalle, noin 400 metrin etäisyydelle. Kaukoputki näytti koko hyväntuulisen norppakomeuden kyljelleen kellahteluineen ja räpylänheilutuksineen.

Kirvessaaren leirinuotiolle paistoi illalla jo kirkkaalta taivaalta lähes täysikuu. Kuikat uivat tyyntyvässä vedessä ja yksinäinen teerikukko pulisi soidintaan kallioluodolla. Ennustimme valoisaa huomista.

Tiistai täytti odotukset: Linnansaaren kansallispuiston metsäisten saarien täplittämät maisemat avautuivat auringonpaisteessa. Aong putputteli verkalleen ja hiljeni, kun epäilyttävän eläväinen kivi saatiin kiikariin. Havaintoja kertyi paluupäivälle peräti seitsemän. Vuorokauden retken saldoksi saimme kymmenen norppaa Haukiveden noin 65:stä — mainio saalis.
Ritva Kupari