Myrkyllistä puolustusta

Maailmassa on suunnilleen 3600 käärmelajia. Suurin osa niistä on myrkyttömiä ja ihmiselle vaarattomia. Osa on kuitenkin myrkyllisiä, ja niiden purema voi olla vaarallinen.

Monet luulevat, että myrkylliset käärmeet ovat aggressiivisia ihmistä kohtaan. Ainoakaan käärme ei kuitenkaan hyökkää ihmisen kimppuun ilman syytä. Syykin on useimmiten selvä: käärme puolustautuu. Ihminen astuu helposti huomaamattaan käärmeen viereen tai päälle. Hän voi myös tunkea kätensä kasvillisuuteen liian lähelle käärmettä.

Useimpien myrkyllisten käärmeiden purema ei tapa tervettä aikuista ihmistä. Tämä ei johdu niinkään käärmeenmyrkkyjen tehottomuudesta kuin puremassa siirtyvän myrkyn pienestä määrästä. Useimmat käärmeenmyrkyt ovat varsin voimakkaita. Esimerkiksi kyyn myrkky on hyvin tehokasta eikä jää jälkeen hengenvaarallisina pidettyjen trooppisten käärmeiden myrkyistä. Kyy on kuitenkin pieni käärme, jolla on lyhyet myrkkyhampaat ja pienet myrkkyrauhaset. Lisäksi kyy irrottautuu heti purtuaan eikä tavallisesti iske useita kertoja peräjälkeen.

Tunnetuimmat myrkkykäärmeet kuuluvat joko heimoon myrkkytarhakäärmeet (Elapidae) tai kyykäärmeet (Viperidae). Myrkkytarhakäärmeitä ovat esimerkiksi kobrat, mambat, kraitit, taipaanit, korallikäärmeet ja merikäärmeet. Kyykäärmeitä taas ovat esimerkiksi kyyt, kalkkarokäärmeet ja keihäskäärmeet. Myös muutama takamyrkkyhampaisiin kuuluva tarhakäärmelaji on vaarallinen — tunnetuin näistä on afrikkalainen boomslang.

Käärmeenmyrkyissä on proteiineja, jotka voivat aiheuttaa uhrin kuoleman ja entsyymejä, jotka aloittavat ravinnoksi aiotun saaliin sulattamisen. Myrkyn kuivapainosta 90–95 prosenttia on proteiineja. Osa niistä vaikuttaa keskeisiin biologisiin tapahtumiin: veren hyytymiseen, verisuonten seinämien läpäisevyyteen, verenpaineen säätelyyn ja hermoärsykkeiden siirtymiseen hermoista lihaksiin. Monia myrkkyjen proteiineja käytetään hyväksi lääkkeinä tai diagnoosien teossa.

Käärmeen purtua pitää tietää, mitä tehdä. Ensiksi pitäisi varmistua käärmeen lajista — Suomessa kyy on ainoa myrkkykäärme, joten tämä ei ole meillä ongelma. Uhri pitää saada lepäämään ja rauhoittumaan, purtu raaja täytyy tehdä liikkumattomaksi ja sen ympärille pitää kietoa melko tiukasti sideharsoa tai vaikka ideaalisidettä. Jos käsillä on kyypakkaus (sisältää kortisonia – allergialääkkeet ajavat saman asian), siitä kannattaa ottaa pari tablettia. Potilas pitää viedä nopeasti lääkäriin tai sairaalaan.

Puremakohtaa ei missään tapauksessa saa leikata partakoneenterällä tai veitsellä, eikä sitä saa imeä. Purtuun raajaan ei saa myöskään laittaa kiristyssidettä. Uhrin pelästystä ja mahdollista sokkitilaa pitää yrittää lievittää ja helpottaa kertomalla, ettei kyyn puremaan kuole.

Käärmeenmyrkkyihin on olemassa seerumeja. Eräät niistä tehoavat useiden eri käärmelajien puremiin ja ovat yleisseerumeja. Niiden ongelmana on heikko teho ja suuri riski voimakkaisiin allergisiin reaktioihin. Spesifiset seerumit tehoavat vain yhden käärmelajin puremiin; esimerkiksi eteläisessä Afrikassa on saatavilla mustamamban myrkyn vasta-ainetta. Näiden vasta-aineiden huono puoli on tietysti se, etteivät ne auta muiden käärmeiden puremiin. Lisäksi nekin voivat aiheuttaa allergisia reaktioita.

Teksti: Juha Valste