Syyskuu on sieniaikaa

Kuva: Hannu Eskonen/LKA

Terminen syksy alkaa, kun vuorokauden keskilämpötila laskee pysyvästi +10 asteen alapuolelle. Ilmatieteen laitoksen 30 vuoden keskiarvojen (1971–2000) mukaan syksy alkaa Suomen lounaissaaristossa keskimäärin 25.9., etelä- ja lounaisrannikolla 20.9., Keski-Suomessa 10.9., Etelä-Lapissa 1.9. ja Lapin kylmimmissä osissa jo elokuun 10.–20. päivänä. Syyspäiväntasaus on 22.9. Silloin päivä ja yö ovat yhtä pitkät.

Jokamiehenoikeuksien päivää vietetään syyskuun toisena lauantaina 11.9.

Sienisato on kostean kesän ansiosta runsas. Syyskuu on erityisesti rouskujen, lampaankäävän, keltavahveron ja mustatorvisienen juhla-aikaa. Vuoden sääoloista riippuen voi löytyä hyvin myös suppilovahveroita, joiden parasta aikaa on yleensä lokakuu.

Hyönteisaika ei ole vielä ohi. Syyskuussa lentävät vielä monet perhoset ja sudenkorennoista esimerkiksi ukonkorennot, keijukorennot ja syyskorennot.

Kaloista kutevat muiden muassa harjus, kivinilkka ja lohi. Myös nieriän ja siian kutu alkaa aivan kuun lopussa.

Syysmuuton huippu on linnuista esimerkiksi kurjella kuun puolimaissa ja lopulla. Muita tyypillisiä muuttajia ovat harmaahaikara, metsä- ja merihanhi, haapana, jouhisorsa, sinisuo-, varpus-, hiiri- ja ampuhaukka, sepelkyyhky, niittykirvinen, västäräkki, puna- ja sinirinta, tiltaltti, peippo, vihervarpunen ja pajusirkku.

Lepakoista moni muuttaa syyskuussa lintujen tavoin etelämmäksi. Tällaisia ovat vesi- ja viiksisiippa, pikkulepakko, isolepakko ja kimolepakko. Siippojen muuttomatkat ovat lyhyitä — Keski-Suomesta Etelä-Suomeen tai etelärannikolta Baltiaan.

Syyskuun wanha lainaus. Suomen Julkisia Sanomia 14.9.1857: "...mistä syystä se lienee tullut, kuin Suomalaiset enimmistä paikoista eiwät ole ensinkään oppineet sieniä keräämään ja ruoaksi tekemään? Ei tässä ole asianakaan esitellä sieniä nälkäwuoden hätäelatuksena, mutta semmoisina, joita oikein makuhaluhunsa herkuksensakin syöpi, kuin waan kerran hylkää epäluulonsa... Itä-karjalasta luetellaan hywinä sieninä waheroiset tahi wahalaukut, maiteroiset tahi maitosienet, woiteroiset, lepperöiset tahi leppäsienet, rouskut, jotka ovat paksumpia ja kowempia kuin waheroiset sekä keltaisia eikä karwaisia reunoilta. Wielä on sikeroisia tahi sikasieniä ja haaperoisia. Tattiloista owat mustanruskeat ja paksukantaiset hepotatit paraita. Sitte lehmätatit ja keltatatit. Tatit owat nilwakat hammasten wälissä syödessä, mutta antawat hywän ruoan. Niitä sopii kuiwata