Myrkyllisiä ministereitä

"Saasteet ja myrkyt eivät kunnioita ihmisten määrittelemiä valtioiden rajoja, vaan kulkevat tuulien ja vesien mukana, minne mielivät." Näin kirjoitti ympäristöministeri Jan-Erik Enestam kolumnissaan Turun Sanomissa reilu vuosi sitten (Euroopan unioni pääkallo kädessä, TS 13.8.2003).

Silloin ministeri ei osannut arvata, että kolumnin sanoma pian muuttuisi hänessä lihaksi. Vastikään lokakuussa Enestam paljastui muun muassa hyvin pcb-pitoiseksi mieheksi. Lisäksi ministeristä löytyi 37:ää muuta teollista kemikaalia kuten torjunta-aineita, muoveissa käytettäviä ftalaatteja ja bromattuja palonestoaineita.

Tiedot ovat Maailman Luonnon Säätiön WWF:n selvityksestä, jossa tutkittiin kolmentoista EU-maan ympäristö- tai terveysministerin verinäytteet. Verestä etsittiin hieman yli sataa ihmisen teollisesti valmistamaa kemikaalia, ja niitä löytyikin yli viittäkymmentä.

Ministereissä oli heidän erilaisista taustoistaan huolimatta myös paljon yhteistä: tutkituista kemikaaleista 25:tä oli heissä kaikissa.

Ministeri Enestamille myrkyt hänen veressään olivat epämiellyttävä kokemus. "EU:n kemikaalilainsäädännön yhteydessä on puhuttu melkein pelkästään kustannuksista, kun pitäisi puhua myös lainsäädännön tuomista hyödyistä muun muassa ihmisessä ja luonnossa vähenevinä kemikaalimäärinä", hän kommentoi.

Tiedotuksellisesti nerokas ministeritutkimus on osa WWF:n DetoX-kampanjaa, jolla se vaatii, että EU:n uudessa kemikaalilainsäädännössä otetaan huomioon myös luonnon ja ihmisten hyvinvointi.
"Kaikki testatut ministerit ovat sellaisten kemikaalien saastuttamia, joiden vaikutukset ovat vielä pitkälti tuntemattomia. Kemikaalikokeilu ihmisen ja luonnon hyvinvoinnilla on jatkunut jo hämmästyttävän pitkään", toteaa WWF:n suojelujohtaja Jari Luukkonen.

Ministerien lisäksi meissä jokaisessa on monenlaisia myrkkyjä, kenessä enemmän kenessä vähemmän. Vaikka emme tupakoisi ja söisimme terveellisesti, emme pääse myrkkyjä pakoon — emme edes napaseuduilla tai syvällä sademetsässä.

Ympäristömme on viime vuosikymmeninä kaoottisesti kemikalisoitunut. Maailmalla tunnetaan jo noin 100 000 kaupallista kemiallista yhdistettä, ja niistä kymmenettuhannet ovat EU:n markkinoilla. Ihminen on kuitenkin pysynyt fysiologisesti samana.

Yltiöpäisessä kemikalisoitumisessa otetaan valtavia riskejä, sillä tiedämme useimmista teollisesti valmistettavista yhdisteistä aivan liian vähän.

Ministeri Enestamin korkea pcb-pitoisuus selittyy sillä, että hän on kalansyöjä ja hänen suosikkinsa on silakka. Monet teolliset kemikaalit säilyvät luonnossa kuitenkin pitkään; pcb-yhdisteetkin kiellettiin jo 1990.

On surkeaa, että Itämeren todellinen jalokala silakka on muutamassa vuosikymmenessä onnistuttu myrkyttämään lähes ongelmajätteeksi.

Teksti: Jorma Laurila