Myyrähuippu on ketulle juhlaa

Kullanvärinen turkki välkähtää komeasti ketun luikahtaessa ojanpohjalta pellon puolelle. Lyhyen nuuhkimisen jälkeen repolainen saa vainun myyrästä. Sen olemus jäykistyy. Myyrä on sopivalla etäisyydellä, vaikkakin näkymättömissä hangen alla. Yhtäkkiä kettu tekee gasellinkevyen ponnahduksen ja tömpsähtää rentona takaisin hangelle. Pahaa-aavistamaton peltomyyrä on jäänyt sen hampaisiin.

Tänä talvena ketuilla on onnen päivät. Myyriä on jo nyt paljon ainakin Etelä-Suomen sisämaassa, Pohjanmaalla ja Länsi-Lapissa. Karvakuonojen määrä on edelleen vahvassa kasvussa ainakin Hämeessä, Etelä-Savossa, Keski-Suomessa, Etelä- ja Keski-Pohjanmaalla sekä Länsi-Lapissa. Metsäntutkimuslaitokselta ennustetaan, että myyräkantojen huippu saavutetaan vuoden 2005 aikana.

Myyrät ovat kuuluisia sykleistään: Muutaman vuoden välein ne saavuttavat vuoroin huippu–, vuoroin aallonpohjavuotensa. Tutkijat eivät ole täysin yksimielisiä myyräsykleihin vaikuttavista tekijöistä. Toiset pitävät tärkeimpänä säätelijänä petoja, toiset tauteja. Silti syklejä pystytään melko tarkasti ennustamaan. Viime talvena myyriä oli vähän, ja siksi tutkijat osasivatkin ennustaa kesän 2004 lisääntymisen onnistuvan hyvin.

Niillä alueilla, joilla myyräkanta on jo nyt huippuvaiheessaan, määrien ennustetaan romahtavan seuraavan kerran jo talvella 2005–2006.

Etenkin peltomyyrä ruokailee ahkerasti taimikoissa. Se kaluaa taimia maanpinnan ja lumirajan paikkeilta. Myyriä pyytävät ketut ja pöllöt ovat siis metsänomistajan ystäviä, joiden ilmaantuminen taimikon tietämille merkitsee hyvää.

Pöllöjen pesintä epäonnistui osittain viime keväänä huonon myyrätilanteen vuoksi. Tulevana keväänä pesintä onnistunee paremmin, kun poikasille on tarjolla runsaasti ravintoa.

Teksti: Juha Kauppinen