Rakas melupäiväkirja

"Rakas päiväkirja. Istun rantakoivun juurella ja kuuntelen tuulen suhinaa ja laineiden liplatusta. Aurinko paistaa ja pienet poutapilvet vaeltavat taivaalla. Ajattelin kirjoittaa tästä äänimaisemastani kuvauksen, jota voisin talvella lueskella, kun pakkanen paukkuu nurkissa, eikä linnunlaulua juuri kuulu. Tuolla seilaa silkkiuikku poikasineen…"
Ensimmäinen ylilento ja kynä tippuu kädestäni, kun kurotun katsomaan, kuinka alhaalla pienkone viilettää. Koneen tunnukset näkyvät selvästi. Meteliä kestää ennen kuin kone painuu metsän taakse ja luonnon hiljaisuus palaa kauniiseen maalaismaisemaan.
"Kaulushaikara on löytänyt levähdyspaikan läheisen lahden poukamasta. Joutsenet kasvattavat viittä poikastaan ja uivat ylväinä selällä…"
Toinen ylilento ja samantien kauempana horisontissa jo kolmannen pienkoneen metelöintiä. Etsin katseellani koneen siluetin taivaalta. Se ei ole vaikeaa. Koneen äänimaisemaa ei voi olla huomaamatta.
"Tänään on poikkeuksellisen vilkasta myös ilmatilassa. Harmaalokkeja ja tiiroja on lennellyt paljon…" Jälleen desibelit nousevat ja katse hakeutuu ilmojen sankariin.
En asu yhdenkään lentokentän välittömässä läheisyydessä. Asun maalla.

Melu pilaa ympäristöä. Sitä voisi verrata ilman tai maaperän saastuttamiseen. Minä kärsin melusaasteesta luonnonhiljaisuuden keskellä. Tuolloin melun häiritsevyys korostuu, koska taustahäly on desibeleiltään tasaista ja hiljaista. Tuuli ei ulvahtele ja vongu kuin myrskytessään, ja laineet liplattelevat vähän ronskimmin kovalla tuulella tai veneiden jälkiaalloissa.
Veneiden moottorien ääni on helpompi hyväksyä kuin lentometeli. Veneet kuuluvat kesään ja ovat kulkuneuvoja siinä kuin autotkin. Mutta lähinnä harrastustoimintaa palvelevat pienkoneet eivät saa ymmärtämystäni osakseen.
Vertaisin pienkoneiden harrastushuristelua rata-autoiluun: matkalle lähdetään ja sieltä palataan, mutta missään ei käydä. Formulaakin ajetaan sentään suljetulla alueella, omalla radallaan. Äänekäs pienkoneilmailu rehottaa villinä virkistysalueiden ja saariston luontaisesta hiljaisuudesta ja rauhasta piittaamatta. Eikö tosiaan ole muuta paikkaa lennellä kuin herkän saariston ilmatila?
Kotikuntani Sipoo on tehnyt Ilmailulaitokselle jo kaksi kyselyä häiritsevästä ja koko ajan lisääntyvästä pienkonemelusta. Vastausta ei ole kuulunut.

Meluttomia kesäpäiviä!

Teksti: Johanna Mehtola