Kaupunkimaasturi on vuoden turhake

Suomen Luonnon kuudes vuoden turhake on bensaa hörppivä iso henkilöauto, joka viis veisaa ilmaston muuttumisesta.

Suomeen on levinnyt lähinnä Yhdysvalloista trendi ostaa tavalliseen maantie- ja kaupunkiajoon maastoauto. Näiden kaupunki- tai citymaastureiden myynti on vuoden alkupuoliskolla kasvanut peräti 78 prosentilla viime vuoden vastaavaan ajanjaksoon verrattuna.
Esimerkiksi Honda Cr -V-kaupunkimaasturin myynti on lisääntynyt vuoden aikana 96 prosenttia. Mikäli kehitys jatkuu samanlaisena, pian joka kymmenes ostettu henkilöauto on maasturi.
Kaupunkimaastureiden suosio vie liikenteen ilmastomuutostasetta yhä kauemmaksi Kioton sopimuksen tavoitteesta. Painavampana ja enemmän polttoainetta kuluttavana maasturin hiilidioksidipäästöt, 200–300 grammaa kilometrillä, ovat 20–100 prosenttia suuremmat kuin samankokoisessa tavallisessa henkilöautossa.
Vaikka ajoneuvotekniikka kehittyy koko ajan ja uusien automallien polttoaineen kulutus pienenee, ovat uusien henkilöautojen hiilidioksidipäästöt Suomessa keskimäärin edelleen samalla tasolla kuin kuusi, seitsemän vuotta sitten. Tämä johtuu yhä raskaampien ja tehokkaampien autojen ostamisesta. Edes polttoaineiden hinnan nousu ennätyslukemiin ei ole toistaiseksi hillinnyt kehitystä.

"Mitä maastoa katu on?"

Kaupunkimaasturista tuli Vuoden turhake -kisaan neljä ehdotusta. Perustelut puhuvat puolestaan.
"Kaupunkimaastureissa on yletön polttoaineenkulutus, ne vievät paljon tilaa, ovat vaarallisia muille autoilijoille ja matkustajille, koska niiden painopiste on korkealla", Esa-Pekka Keskitalo kirjoittaa. "Kuka niitä oikeasti tarvitsee?"
Mirja Holmbergin mielestä "jo nimi kertoo, kuinka älyttömästä vehkeestä on kyse: mitä maastoa katu on? Bensaa syövä egonsuurennin, jolla voi kätevästi jyrätä pienemmät liikenteessä", hän lisää.
Leo Straniuksen mukaan kaupunkimaasturi on egon jatke ja liikenteen turvallisuusriski, joka syö enemmän bensaa kuin Henry Fordin ensimmäiset autot konsanaan ja kiihdyttää ilmastonmuutosta hiilidioksidipäästöillään.
"Todellinen vuoden hittituote", Tiina ja Rauli Kaksonen huudahtavat. "Mihin nykyajan entistä kaupunkimaisemmassa yhteiskunnassa elävä tavallinen tallaaja tarvitsee maastoautoa?" he kysyvät ja vastaavat itse: "Statussymboliksi."

Viipaloitu maksamakkara
ja sauvakävelylaite

Turhakekisa on vakiintunut napakaksi, tiedostavien ihmisten kisaksi. Siitä mikä on turhake, ei juurikaan enää ole epäselvyyttä. Tänä vuonna ehdotuksia saatiin 113.
Ehdokkaita oli alun perin enemmän, mutta karsimme pois selkeästi takuun piiriin kuuluvat tapaukset. Suututtaahan se, kun tuote on rikki heti kättelyssä, mutta vastuu kuuluu silloin myyjälle tai kunnalliselle kuluttajaneuvojalle.
Hyviä ehdokkaita oli tälläkin kertaa monta kuten kahdet puhelinluettelot. Kun pelkästään yksiin Helsingin seudun puhelinluetteloihin kuluu paperia yli kaksi miljoonaa kiloa, jaettiin luetteloita viime keväänä kaksin kappalein. Asialla olivat kilpailevat yritykset Fonecta ja Eniro ja kuten arvata saattaa, olivat luettelot lähes identtiset.
Kansalaisten kierrätysliike on tehnyt aloitteen puhelinluetteloiden yhdistämiseksi.
Toinen oiva ehdokas on sauvakävelijän talviharjoitteluun tarkoitettu laite. "Valitse mieleisesi lenkki ja lähde tehokkaalle sauvakävelylle – mukavasti sisätiloissa", myyjän nettisivuilla mainostetaan yli 2000 euron hintaista laitetta.
Tutut teemat helpommin ja nopeammin korostuivat jälleen. Kaupasta voi ostaa esimerkiksi keitettyjä perunoita vakuumipakkauksessa, silputtua salaattia, valmiiksi viipaloitua maksamakkaraa ja yksittäispakattuja juustosiivuja. Ostoksilla voi kätevästi käydä moottoroidulla Segwaylla, joka on "kahdella pyörällä liikkuva henkilön ja pienen tavaramäärän liikutteluun tarkoitettu menopeli".
Muutamat ehdokkaat tarvitsevat pari selityksen sanaa. Miksi ihmeessä kesämökki järven rannalla ansaitsisi tulla valituksi vuoden turhakkeeksi?
"Sen aiheuttamat rasitteet luonnolle ja jokamiehenoikeudelle ovat aivan eri luokkaa kuin jonkin juotavan jogurtin", Ben Silfast perustelee. "Kesäloman vietto maalla luonnon helmassa on monelle suomalaiselle ainoa jäljellä oleva luontoside, mutta miksi juuri järven rannalla ja omassa mökissä? Kiersin parisen vuotta sitten autolla itäistä Irlantia, jossa sijaitsee muutama aika isokin järvi. Autiot rannat pistivät silmään, ei mökin mökkiä missään. Kaipa Irlannissa kuitenkin kesälomaa pidetään niin kuin täälläkin?"
Arja Liflander on puolestaan saanut tarpeekseen liikennemyymälöistä, missä "tekopirteät ihmiset esittävät lihovalle kansalle ainoaksi vaihtoehdoksi hampurilaisia, ranskiksia ynnä muuta roskaruokaa." Hän kysyykin: "Missä on terveellinen, rehellinen suomalainen lähiruoka, vihannekset ja salaatit?"
Aurinkokennovalaisimet ovat Seija Honkaniemen ehdotus. "Niitä myydään kaupoissa tosi halvalla ja eivätpä taida toimia, koska niitä näkyy roskiksissa", hän epäilee.
Ja sitten piikki meillekin. Eero Alenin mielestä ainakin toinen turhakekisan palkinnoista on "paha rimanalitus."
Ei hullumpaa! Turhakekisan tarkoitus onkin herättää meissä skeptikko, hieroa aivonystyröitä ja kehittää kuluttavaa ihmistä yhä kriittisemmäksi.


Palkinnoksi kamera, kiikari
ja pyyhkeitä

Ensimmäisen pääpalkinnon, Canonin kameran ja kuvatulostimen, saavat Tiina ja Rauli Kaksonen Oulusta ja toisen pääpalkinnon, Helioksen kiikarin, saa Leo Stranius Helsingistä.
Norppa-kylpypyyhkeen saavat Matti Rajalahti Vanhasta-Ulvilasta, Minttu Reinikainen Espoosta, Seija Jääskeläinen Lempyystä, Terhi Kakkonen Porvoosta, Toivo Meronen Mietoisista, Reijo Kangasaho Riihimäeltä, Sanna Koski Kausalasta, Mira Holmberg Helsingistä, Hannamari Huhtanen Heinolasta, Markku Kalliolinna Virroilta, Päivi Ukkonen Kauttualta, Soile Hannonen Saariselältä, Samuli Saarela Kokkolasta, Kaisa Krannila Helsingistä, Jari Virtanen Hämeenlinnasta, Pirkko Iivarinen Varkaudesta, Sakari Mustonen Tampereelta, Minna Koramo Kuusamosta, Jyri-Petteri Paloposki Hämeenlinnasta ja Marko Mäkelä Vantaalta.
Onnea voittajille ja iso kiitos kaikille osallistuneille!

Teksti: Alice Karlsson ja Riku Cajander
Kuvat: Riku Cajander