Kemikaalit maan perivät

Muistan vieläkin, liki 30 vuoden takaa, kotipaikkakuntani kemikaliokaupan tuoksun, tai pikemminkin hajun. Oven avatessa vastaan leyhähti iloinen muovin, hajusteiden, hius- ja kynsilakan hajupommi. Lapsena kauppa oli pelkästään kiinnostava. Sieltä löytyivät pienen kirkonkylän ainoat lelut ja upeimmat muoviset koruvalikoimat. Isommat tytöt testailivat aerosolideodorantteja ja hajuvesiä. Minä nuuhkin hajukumeja ja hypistelin leluja.
Maapallolla tuotetaan teollisesti noin 100 000 kemikaalia. Huima määrä ihmisen aikaansaannoksia, joista kukaan ei tunnu tietävän paljon mitään. Emme enää pärjäisi maailmassa, jossa ei olisi lainkaan kemikaaleja; toisaalta työperäisten kemikaalien aiheuttamiin syöpäsairauksiin kuolee 30 000 ihmistä EU:n alueella vuosittain.
Kemikaaleille altistumista on mahdotonta välttää. Hammastahna, saippua, deodorantti, hajuvesi, kasvovoide, vaatteet, lakanat, huonekalut, ruoka… Päivittäinen annos voi olla melkoinen, jos alkaa listata, mitä aineita on käsitellyt esimerkiksi viime vuorokauden aikana.
Yli 40 erilaista kemikaalidirektiiviä korvaava EU:n uusi kemikaalilainsäädäntö Reach (Registration, Evaluation and Authorisation of Chemicals) velvoittaa tuottajat rekisteröimään, testaamaan ja hakemaan tarvittavat luvat kemikaaleilleen. Käytännössä tuottajat testaavat vanhoja, jo vuosikymmeniä markkinoilla olleita aineita. Tämä aiheuttaa nurinaa kemianteollisuuden piirissä; kun joudutaan testailemaan vanhoja aineita, ei pystytä satsaamaan tuotekehittelyyn. Kemikaaliasioissa teollisuus on saanutkin elää kuin sika vatukossa: uusia yhdisteitä on kyllä kehitelty, mutta niiden turvallisuutta ei ole tutkittu. Viranomaiset ovat tutkineet jälkikäteen, ovatko ne terveydelle haitallisia. Nyt tuottajat joutuvat itse osoittamaan, että aineet ovat turvallisia käyttää.

Onneksi lainsäädäntö tiukkenee jonkin verran Reachin myötä. Pelkästään EU:n alueella on käytössä yli 30 000 kemikaalia. Vieläkään kaikkia myrkkyjä ei saada lainsäädännön piiriin, mutta nämä pienetkin askeleet jouduttavat matkaa kohti puhtaampaa ympäristöä. Vaikka kyseessä ovat kemikaalit, jotka pysyvät elimistössämme vuosikymmeniä ja ympäristössä ehkäpä vuosisatoja. Vaikka lait siirtyvät käytäntöön vasta vuosien kuluttua. Vaikka kulutus- ja kosmetiikkatuotteet sisältävät kemikaaleja, joita on kaikista vähiten tutkittu. Silti nämä pienet askeleet ovat johdattaneet kuluttajat huomaamaan, että kemikaaleja on kaikkialla. Olisi hullua, jollemme nyt saisikaan niistä mitään tietoa. Suomeen perustettava EU:n kemikaalivirasto ei varmasti jää ainakaan neuvontatyössään virattomaksi.
Jos Reach ei olekaan täydellinen lakiasetus, vaan jättää aimo määrän porsaanreikiä kemikaalituottajien kulkea takaisin vatukkoonsa, on siitä ainakin se hyöty, että kemikaalikeskustelu on avattu ja sen myötä tiedonjano on alkanut kuivata kuluttajien kurkkuja.
Menen kemikalion kassalle. Myyjättären kullanruskeat hiukset on nostettu hiuslakalla hienoon kampaukseen. Hänen ruskeat kulmakarvansa on nypitty. Huulet ovat punaiset. Hän tuoksuu hajuvedeltä. Maksan myrkynvihreän hajukumin, joka tuoksuu karamelliltä.

Teksti: Johanna Mehtola