Hyvä metsänomistaja

Et ehkä arvaa, miten paljon mielipahaa metsiesi avohakkuut ovat aiheuttaneet. Olet mullistanut maiseman ja elämäni seudulla, missä mieluiten vietän vapaa-aikani.
Toki tiesin, että ympäröivät metsät ovat talousmetsiä, mutta parina viime vuonna teettämäsi hakkuut ovat olleet tyrmistyttäviä: metsänäkymä toisensa jälkeen on kadonnut, muuttunut kantojen, oksien ja risujen kattamaksi aukeaksi; maisemat ovat menettäneet mittasuhteensa, käpertyneet onnettomiksi teiden halkomiksi autiomaiksi; kävelyllä en pääse enää metsän varjoon ja katseeni harhailee tuttuja paikkoja turhaan etsien.
Ennen tämä oli pihapiirien, vesien, peltojen ja metsien mosaiikkia, hienoa kulttuurimaisemaa.

Viime vuonna menetin lähimmät mustikka-, puolukka- ja sienimetsäni, myös sen upean sammalmattoisen kuusikon, josta olen kerännyt ennätykselliset mustatorvisienisaaliit.
Sen hämärän metsän notkelmassa on pieni suonsilmäke. Suolaikun ympärille on jätetty puita — näennäissuojaksiko? — ohueksi renkaaksi. Todennäköisesti myrskytuuli kaataa ne aika pian niin kuin on kaatanut muualtakin hakkuiden liepeille suojattomina pystyyn jätettyjä puita kymmenittäin.
Siellä missä vielä on metsää, etsin levottomana maalitäpliä puiden kyljistä. Joutsenparin vuosikaudet asuttaman lammen ympärysmetsä on myös merkitty. Osa hakattiin jo viime vuonna. Kai rantavyöhykkeelle jätetään sentään jonkinlainen lain vaatima metsäkaistale, jolla säästyy edes osa muhkeista kolopuista; viime kesänä niissä huuteli moni tikkapoikue.

Asut itsekin näissä maisemissa ja omistat vapaa-ajan asuntoni. Etkö ole tullut ajatelleeksi, että avohakkaamalla virkistysmetsäni ja maisemani käynnistit mielessäni lähtölaskennan? Sieluuni sattuu niin, etten kestä katsella enää montakaan uutta avohakkuulaikkua. Arveletko hakattujen maidesi houkuttelevan uusia asukkaita muihin vuokramökkeihisi?
Entä hakkuut muulle luonnolle? Sekin on osa tuskaani. Miten moni lintu, hyönteinen, nisäkäs, kasvi ja muu eliö on menettänyt kotinsa? Hirvet, valkohäntäkauriit, oravat ja pöllöt ovat joutuneet muuttamaan taas jonnekin kauemmas.
Ihmettelen intoasi avohakkuisiin. Eikö ole pehmeämpiäkin metsänkäsittelytapoja — edes osalle alueista? Nyt menevät viimeisetkin kauniit sekametsät tältä seudulta. Metsäraiskioiden reunoilla on lahoavia taimilaatikkokasoja. Kuusen tai männyn taimet on jo istutettu; kasvatat metsien tilalle yhden lajin puupeltoja.
Perustuslakimme mukaan vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä kuuluu kaikille. Miten avohakkuut mielestäsi sopivat tähän, hyvä metsänomistaja?

Teksti: Ritva Kupari