Tuplaluettelot vuoden turhake!

Onni potkaisi vammalalaista Mika Kulmalaa, joka saa Sport Classic Kickbike -potkupyörän. Kaikkien vastanneiden kesken arvoimme viisi Luonnonkalenteria 2007. Ne lähtevät Anneli Hemmilä-Nurmelle Jyskään, Lasse Johanssonille Säkylään, Sirkka Lindemanille Helsinkiin, Pirkko Luodolle Raaheen ja Reijo Parikalle Vaajakoskelle. Kiitos kaikille osallistujille!

Suomen historian, ehkäpä koko maailmanhistorian, seitsemäs vuoden turhake on valittu. Tänä vuonna arvonimen saavat tuplapuhelinluettelot.
On alkamassa kolmas kaksien puhelinluetteloiden vuosi. Ensimmäisen kerran infoähkypaketti vyöryi tietoisuuteemme 2005.

”Fonectan ja Eniron vuosittain kilpaa painamat ja kotiinkantamat trilogiat lienevät painostensa kokonaissivumäärään suhteutettuna ylivoimaisesti vähiten maassamme luetut painotuotteet. Itse kieltäydyin tänä vuonna vastaanottamasta kumpaakaan, sillä etsimäni löydän paljon vaivattomammin sähköisesti verkosta tai tekstiviestipalveluista”, espoolainen Timo Karvinen kirjoittaa.

Rinnakkaisten puhelinluetteloiden järjettömyydelle pitää saada stoppi. Tätä mieltä ovat ihmiset kautta maan. Metsää kaatuu ja paperia kuluu, vaikka luettelot ovatkin kierrätettäviä. Lisäksi tulevat kuljetuskustannukset ja kaksinkertaiset kulut mainostajille.
”Kahdet puhelinluettelot eivät hyödytä kuin puhelinyhtiöitä ja metsäteollisuutta”, Karvinen toteaa. ”Koska viimeksi käytitte painettua puhelinluetteloa?”

Kilpailuvirasto ei ole kieltänyt yhteistyötä
Puhelinluetteloiden julkaisu perustuu operaattoreiden velvoitteeseen. Enirolla on Elisan myötä lakisääteinen velvollisuus julkaista puhelinluettelo Helsingin seudulla ja Pirkanmaalla. Fonecta hoitaa TeliaSoneran ja joidenkin paikallisten operaattoreiden tonttia.
Ennen vuoden 2004 kilpailunrajoituslain uudistusta toimijoille oli myönnetty poikkeuslupa, jonka perusteella ne saattoivat julkaista yhtä yhteistä puhelin­luet­telo­sarjaa. Kuten myös julkaisivat.

Keväällä 2004 laki muuttui ja poikkeuslupien myöntäminen päättyi. Sen seurauksena yritykset lopettivat yhteistyön ja Fonecta julkaisi omat luettelonsa myös Helsingin seudulla ja Pirkanmaalla ja Eniro muualla Suomessa. Painosmäärä on yhteensä kuusi miljoonaa luetteloa tai luettelosarjaa.

Kaksista puhelinluetteloista ei kuitenkaan voi syyttää kilpailuvirastoa. ”Kilpailuvirasto ei ole kieltänyt yhteistyötä, vaan yritykset ovat itse arvioineet siihen liittyvän kilpailuoikeudellisia tai muita riskejä, joita ei haluta ottaa”, virastosta raportoidaan.

Tarvitaanko luetteloa?
”Eniron julkaisema puhelinluettelosarja poikkeaa kilpailevasta tuotteesta”, Eniron Mika Willisi väittää. Eniro esimerkiksi toimittaa puhelinluettelot kaikille perille asti liittymätyypistä riippumatta.

Luettelot on myös jaoteltu perinteisten telealueiden sijasta talousalueisiin.
”Esimerkiksi 08-suuntanumeron alueella ovat Oulu ja Kajaani, jotka ovat varsin kaukana toisistaan, Willisi havainnollistaa. ”Kajaanilaista yrittäjää ei paljoa palvele se, että ilmoitus on Oulussa ilmestyvässä luettelossa.”

Mutta onko painotuote jo aikansa elänyt? Puhelinnumeroita kysellään yhä enemmän numeropalvelusta, ja netissä on sähköisiä puhelinluetteloita.

Fonecta ylläpitäää 020202-numeropalvelua ja Fonecta Finderiä, Eniro muun muassa 0100100-palvelua. Kummatkin tuottavat lisäksi 118-numeropalvelua.

Fonectan kautta yhteystietoja haetaan yli 1,5 miljoonaa kertaa päivittäin. Eniron vastaava tieto ei ole julkinen.

”Puhelinluettelo on edelleen tarpeellinen”, Willisi vakuuttaa. ”Mediayritys Dagmarin tekemän tutkimuksen mukaan kahdeksan kymmenestä suomalaisesta tarvitsee puhelinluetteloa joka päivä ja se on edelleen käytetyin hakukanava.”

Sitä paitsi numeropalveluun soittaminen maksaa, eikä nettiyhteyttä ole kaikilla.
”Mutta pitääkö numero tarkistaa kahdesta luettelosta?” lukijamme Jukka Vehmas Laitilasta kysyy. ”Toisesta luettelosta ei löytynyt verotoimiston numeroa. Syy selvisi: verohallinto on kilpailuttanut luettelotietonsa ja valinnut halvemman!”

Märäksi jäävä vaippa ja valmiiksi mitattu kahvi
Päädyimme voittajan valintaan melkoisen pohdinnan jälkeen. Vaa’assa painoivat ympäristönäkökohdat: metsä, paperi, painatus, kuljetus, jäte.

Helpointa olisi ollut napata kärkeen eniten ääniä saaneet ehdotukset, joko pottaharjoitteluvaippa tai kahvipussi, joissa kahvi on suodattimessa valmiina. Kummatkin olisivat ansainneet turhakepotkun, mutta voihan sen antaa joka tapauksessa.

Pottaharjoitteluvaippa on omituinen keksintö. Vaipan tarkoitus on pitää lapsi kuivana mahdollisimman pitkään, mutta pottaharjoitteluvaippa toimii päinvastoin. Se jättää vaipan märäksi, saa lapsen olon epämiellyttäväksi ja sitä myöten — näin uskoo valmistaja — tekee potalla istumisesta vaippoja houkuttelevamman.

Pottaharjoitteluvaippa kiukutti 15 kirjeen verran. Äänessä olivat naiset:
”Pikkuhousut tai kestovaippa ajavat saman asian. Kallis keksintö, jolla ei ole mitään järkevää merkitystä, jätettä vaan tulee kaksin verroin kamalammin! Kaikkea sitä lain mukaan saa myydäkin!” Sanna Siiteri Mikkelistä puuskahtaa.

”Mainoslause Vaippa joka tuntuu märältä kuulostaa siltä, että erä tavallisia imukykyisiä vaippoja on epäonnistunut ja niitä myydään uudella idealla varustettuna”, Sanna Hyttinen Helsingistä sanoo.

”Voiko epäekologisempaa ”innovaatiota” enää olla? Mikä vika on tavallisissa pikkuhousuissa pottaharjoitteluvaiheessa? On ”keksitty” kertakäyttövaippa, joka tuntuu pintamärältä. Joskus pitää näköjään keksiä pyörä uudestaan”, tykittää Päivi Rönn.

Toinen 15 kirkaisua kirvoittanut tuote on kahvipakkaus, jonka sisällä on valmiiksi ladattuja suodatinpusseja.

”Osui eilen silmiini ja iski samalla sydämeeni: Valmiiksi ladatut suodatinpussit kahvinkeittimeen! Kuinka pitkälle voi ihmisen avuttomuutta enää saatella? Jatkossa ihmiset eivät osanne enää keittää tarvitsemaansa määrää kahvia, vain valmiiksi mitatun määrän...”, näin Mirja Inki Jyväskylästä.

Kuopiolainen Petri Kunnaskari teki laskelman: ”Ajatellaanpa, että keitetään 100 kuppia kahvia ”perinteiseen” tapaan. Tarvitaan 800 grammaa kahvia sekä suodatinpusseja. Jätettä kertyy kaksi kahvipussia, suodatinpussien päällä ollut kelmu sekä jokunen suodatinpussi.”

”Jos koetamme päästä samaan kahvipusseilla, tarvitaan neljä kahvipussipakkausta. Pakkauksessa on seitsemän suodatinpussia, joihin on kuhunkin ladattu neljän kupillisen vaatima kahvimäärä. Jätettä kertyy neljän pakkauksen päälliset, ja 25 suodatinpussia. Siis ehdoton turhake — ja luonnollisesti kahvi tulee niissä vielä järjettömän kalliiksi!”

Turmiollinen tupakka ja roskaava mäyräkoira
Neljännen potkun annamme tupakalle, joka keräsi 14 ääntä. ”Tupakka on haitake, haisuke, saastuke ja häirike!” määrittelee helsinkiläinen Laila Rantio. Osuvia lisiä tupakan aiempiin nimityksiin, joihin kuuluu muun muassa syöpäkääryle.

”Tupakan aika on ohi”, uskoo Tuula Ojala. Hänen mielestään tupakka on ainoa maailmanlaajuinen epidemia, jolla on omat markkinamiehet. ”Tupakka on kuolevaista”, tietää myös 10-vuotias espoolainen Amanda Perälä.

Sitten tulee mäyräkoira, jolla on kulttuurissamme kaksi merkitystä. Se on koira ja 12 olutpulloa yhteen tinttaava pahvikääre. Ja rotuja on erilaisia, on 4-pack, 6-pack, 8-pack ja 24-pack. Mäyräkoira ja sen variaatiot keräsivät äänestyksessämme 13 ääntä.

Pakkausta on kehuttu nerokkaaksi, mutta lukijoidemme mielestä sillä on muitakin puolia.

Esimerkiksi Meri Löyttyniemi sanoo: ”Oli se sitten mäyräkoira, panttitölkkien ympärille kiristetty muovikalvo tai puolentoista litran pullojen pahvinen kantokahva, niin kysymys on turhaakin turhemmasta pakkausjätteestä. Lisäksi nämä kääreet houkuttelevat ostamaan enemmän ja kuluttamaan lisää.”

Hänen mielestään toimivalta panttipullo- ja panttikorijärjestelmältä nakerretaan koko ajan pohjaa. ”Takaisin kukoistukseensa vanha kunnon panttikori — takaisin 12 pullon lahtikko”, hän huudahtaa.

Lahtikkoa kaipaa myös oululainen Kirsi Iisakka koska kääreitä löytyy joka paikasta roskina lojumassa. Hänen mukaansa pakkauksista on myös lähes mahdotonta irrottaa yhtä pulloa ilman, että ainakin yksi pullo putoaa ja hajoaa. ”Ja taas on lasinsirpaleita maassa rikkomassa koirien tassuja ja fillarinrenkaita.”

Moottorikottikärry ja suihkutettavat sukkahousut
Yritin lajitella lähes 300 ehdotusta erilaisiin koreihin. Niissä luki kemikalisoituminen, motorisoituminen, taloustöitä ”helpottavat”, kulutusta lisäävät, hölmöt ja hauskat. Jaottelu on kuitenkin lähes mahdotonta ehkäpä motorisoitumista lukuunottamatta. Sinnehän luiskahtavat mönkijät, vesiskootterit, kaupunkimaasturit ja uppo-outo moottoroitu kottikärry. Milloinkahan saamme moottorilla tehostetun lapion ja haravan?

Kemikalisoituminen kulutustuotteissa lisääntyy mielestäni vuosi vuodelta, vaikka kemikaalien haitoista puhutaan paljon. Suihkutettavat sukkahousut, kodin raikastajat, hajustetut tyynyt, vaniljaiset terveyssiteet ja tuoksukynttilät ovat siitä osoituksena. Lapsillekin myydään jo omia hajuvesiä.

Keittiöaskareita ”helpottavat” tuotteet kuuluvat jokavuotisiin ehdokkaisiin. Siihen sarjaanhan kahvipussitkin sijoittuvat. Lisäksi on monenlaisia muitakin uutuuksia kuten pölyrobotti ja omenapora.

”Vuoden turhakkeeksi ja älyttömimmäksi vempaimeksi pitäisi ehdottomasti valita omenankuorimiskone. Kun näin lehdessä kuvan kyseisestä, kammesta väännettävästä härvelistä, luulin ensin asiaa vitsiksi. Mutta ei, kyllä se ihan totista totta oli”, kirjoittaa Marja Kyrö Heinolasta.

Joensuulainen Matti Virrantalo selittää laitteen toimintatapaa: ”Siinä omena laitetaan ikään kuin sorvattavaksi ja eikun kammesta pyörittämään.” Ja lisää: ”Naurettava laite.”

Lisää hauskaa syntyy, kun tutustuu vaikkapa kalavahtiin, viinipullon pelastusliiviin ja valotohveleihin.

Kalavahti on paristokäyttöinen laite, joka alkaa piipata, kun kala nappaa.
”Eikö onkimisen idea ole siinä, että saa jännittyneenä seurata, milloin koho alkaa nykiä?” Laura Pirnes ihmettelee.

Hanna Sarkki Salosta on tutustunut viinipullon pelastusliiviin. Hänen mukaansa myyjä mainostaa tuotetta näin: ”Voi sitä itkun ja parkumisen määrää, jos viinipullo pääsee tipahtamaan yli laidan. Onneksi on olemassa turvaväline, jonka ansiosta pullo jää pinnalle kellumaan ja veneessä olijat voivat huokaista helpotuksesta.”

Valotohveleissa on lamppu kummankin tossun kärjessä. Niitä kai tarvitaan, kun havahdutaan yöllä ja hapuillaan pimeässä kylpyhuoneeseen.

Turha kisa?
Turhakekisaan osallistui 408 lukijaamme ja ehdotuksia kertyi 273. Lähes kaikkia perusteltiin hyvin. Turhakkeita pohdittiin myös kouluissa ja työpaikoilla.

Suhtautuminen kilpailuun oli myönteistä. Ärtyneitä kirjeitä saimme 12, jos laskemme mukaan Suomen Luonnon, kisan pääpalkinnon ja itse kisan nostamisen ehdokkaiksi.

Kolmessa kirjeessä ihmeteltiin vuoden turhake -valintoja. ”Mikä teki aikoinaan lehtipuhaltimesta turhakkeen?” kysyy Tom Jaala. Hänen mielestään kiinteistönhoitotehtävistä ei nykyään tule yhtään mitään ilman kyseistä värkkiä.

Juvalaisen Simo Kuuvan mielestä aiemmista voittajista ulkomainen pullovesi, hampurilaisaterian kylkiäinen, juotava jogurtti ja kaupunkimaasturi eivät ole erityisen turhia.

Hänen ehdokkaansa turhakkeeksi on tupakka. ”Ellei se täytä kriteerejä, on vuoden turhake -hakuprosessi ja siihen liittyvä ihmisten vaivannäkö arvonimen veroinen”, hän kirjoittaa. ”Silloin se painii samassa sarjassa hampurilaisaterian kylkiäisen kanssa: vie ihmisten huomion pois suurista ongelmista, huomataan noin kerran vuodessa mutta ei haittaa eikä keskusteluta ketään.”

Myös Pirita Kamppi luutisi vuoden turhake -valinnan roskiin. Hänen mielestään sillä ei ihmisten käyttäytymistä muuteta.
”Esimerkiksi McDonald’sin lelut”, hän sanoo. ”Kauppalehden tietojen mukaan yrityksen myynti on kasvanut vuosi vuodelta. Onko ulkomailta tuodun pullotetun veden määrä vähentynyt? Ei, kertoo Panimoliitto. Ovatko tuttavanne tai te itse luopuneet vuoden turhakkeista? Epäilen.”

Teksti: Alice Karlsson
Kuvat: Juha Kauppinen