Heräämisen aika

Karhut ovat jo heränneet ilmaston lämpenemiseen. Niitä on ollut liikkeellä tammikuussakin, jolloin nallejen pitäisi normaalisti olla unten mailla.

Ihmisetkin alkavat hiljalleen havahtua, jopa poliitikot ja talouselämän päättäjät. Asia on nousemassa vahvasti esiin maaliskuun eduskuntavaaleissa. Useimpien puolueiden esittämät ratkaisut kuitenkin kertovat, etteivät asenteet ole muuttumassa terveempään suuntaan.

Ilmaston lämpenemisen jarruttamiseksi tarjotaan lisää ydinvoimaa, vesirakentamista ja turpeen polttoa.

Etenkin kokoomuksessa liputetaan raivokkaasti ”kotimaisen, puhtaan ja päästöttömän” ydinvoiman puolesta. Myös sosialidemokraateissa ja keskustassa on merkittävää ydinvoiman kannatusta.

Ydinvoima ei ole puhdasta. Uraanikaivosten vakavat ympäristöhaitat on ulkoistettu kehitysmaihin ja alkuperäiskansojen asuinseuduille. Jäteongelma on ratkaisematta. Ydinvoima on kotimaista vasta, kun suomalaisten ydinvoimaloiden uraani louhitaan kotimaisesta kallioperästä. Puhdasta se ei ole silloinkaan.

Jos uraanin kysyntä jatkaa kasvuaan maailmalla, uraanikaivoksia joudutaan avaamaan myös Euroopassa. Mielenkiintoista nähdä, miten maanosamme kansalaiset ottavat vastaan ”puhtaan”, eurooppalaisen ydinvoiman. Ranskalaisen Areva-ydinvoimayhtiön vanhojen uraanikaivosten synnyttämät laajat ympäristöongelmat antavat puhtoisuudesta esimakua.

Keskusta on tarjoamassa ”vesipakettia”, joka tarkoittaisi vesivoiman huomattavaa lisärakentamista. Sitä myötäilee myös kokoomus, ja jopa vihreissä vesivoiman lisäämisellä on ainakin jonkin verran kannatusta.

Merkittävä vesivoimakapasiteetin kasvattaminen vaatisi kajoamista myös suojeltuihin jokivesiin. Se tietäisi koskiensuojelulain avaamista, ja ensimmäiseksi vaarassa olisi suurelta osin luonnontilainen Iijoki. Toinen vesistö, josta saataisiin huomattavasti vesivoimaa, on erityislailla suojeltu Ounasjoki.

Tätäkö vesivoiman lisäämistä ajavat haluavat?

Looginen jatke tälle olisi, että aletaan polttaa kansallispuistojen metsiä ”puhtaaksi, kotimaiseksi, uusiutuvaksi energiaksi”.

Tällaisella politiikalla syöksytään entistä syvemmälle vaikeuksiin. Uudet ydinvoimalat ja niiden säätövoimaksi rakennetut kosket virittäisivät yhteiskunnan yhä enemmän energiaa kuluttavaksi. Rakenteelliset ratkaisut energiankulutuksen kääntämiseksi laskuun ja uusiutuvan energian osuuden lisäämiseksi eivät pysty toteutumaan tilanteessa, jossa tarjolla on yllin kyllin halpaa energiaa.

Teksti: Jorma Laurila