Mikä lintu?

Metsästäjäin keskusliitto, maa- ja metsätalousministeriö ja muut metsästykseen liittyvät tahot korostavat Suomen metsästäjäkunnan hyviä tietoja ja taitoja — niiden joukossa myös ja erityisesti lajien tuntemista. Lintu- ja nisäkäsharrastajana, molemmista ryhmistä tietokirjoja tekevänä sekä luonnonsuojelijana asia kiinnostaa minuakin.

Lintuharrastajien ylläpitämässä tietoverkossa (www.birdlife.fi/lintuharrastus/lintuverkko.shtml) on keskusteltu viime päivinä metsästettävien lintujen tuntemisesta. Metsästyskorttia halajavan tulee suorittaa tutkinto, jonka yhtenä osana on eläinten tunnistaminen. Sorsien osalta tämä tarkoittaa muutamien juhlapukuisten koiraiden tunnistamista kuvista. Kuitenkin naaraat ja nuoret linnut (joita on aina suurin osa saaliista) eroavat täysin juhlapukuisista koiraista. Lisäksi sorsastusaikaan koirassorsilla ei ole juhlapukua, vaan ne muistuttavat naaraita.

Lintuharrastajat ovat pitkään ihmetelleet metsästäjätutkinnon lajituntemusosuutta. Siitä on huomautettu, asiasta on keskusteltu ja tarjottu yhteistyötä. Metsästäjien järjestö ei ole asiasta kiinnostunut, eivät myöskään viranomaiset. Ilmeisesti niille on samantekevää, mitä sorsia ammutaan, kunhan ammutaan. Saalistilastot antavat asiasta viitteitä.

Heinätavi on hyvissä lintuvesissä pesivä ja vähälukuinen pieni sorsa. Tieteellisesti suoritettujen lintulaskentojen mukaan Suomessa pesivien heinätavien määrä vaihtelee 2000 ja 5000 parin välillä — keskikannaksi arvioidaan 3500 paria. Oman ilmoituksensa mukaan sorsastajat ampuivat toissa vuonna 14 500 ja sitä edeltävinä vuosina peräti 18 500 ja 17 000 heinätavia. Luvut tuskin voivat olla oikeita.

Lintuverkon keskustelussa tuli esiin myös merkillinen epäsuhta: tappoluvan saa kuka hyvänsä läpäisemällä varsin helpon kokeen; lintujen rengastusluvan saaminen edellyttää pitkää käytännön harjoittelua asiantuntijan opastamana ja erittäin vaativan tuntemustentin läpäisemistä. Väärän lajitunnistuksen tehnyt metsästäjä voi ampua rauhoitetun ja harvinaisen linnun hengiltä, rengastaja päästää ”uhrinsa” mittausten ja tuntomerkkien kirjaamisen jälkeen vapauteen. Kumpi lie linnun kannalta lopullisempi ratkaisu?

Totta kai lintujen tunnistaminen voi olla vaikeaa — jos aikaa on vain sekunti tai kaksi ja ammutaan liian kaukaa, hämärässä tai jopa pimeässä. Omien kokemusteni perusteella tilanne on monesti juuri tällainen. Oma ongelma ovat vielä haavakot: sorsastus ilman noutavaa koiraa pitäisi kieltää — se olisi eläinsuojelulain kirjaimen ja hengen mukaista.

Teksti: Juha Valste