Mikä mäyrässä vikana?

Mäyrä on mielieläimiäni — sympaattinen viirunaama, rauhallinen hämärän hiippailija. Mutta miksi sitä vihataan? Vihasta täytyy olla kyse, kun metsästäjät tappoivat viime vuonna 10 200 mäyrää. Mäyrä on lainsuojaton: se on vaaralliseksi haitta- tai tuhoeläimeksi katsottu, kokonaan rauhoittamaton, aina tapettava. Surmattuja mäyriä ei käytetä mihinkään — raadot jätetään mihin sattuu. Jotenkin asian tekisi ymmärrettäväksi, jos metsästäjät edes söisivät uhrinsa tai käyttäisivät niistä vaikka nahan.
Metsästäjien markkinoiman käsityksen mukaan mäyrä on pahimman luokan riistaeläinten tappaja: se syö kanalintujen munat ja poikaset ja murhaa jäniksenpojat. Mokoma hirviö vaarantaa koko metsästyksen tulevaisuuden asuinseudullaan. Tämä on asia, jonka mäyriä tappavat metsästäjät ”tietävät”!

Käsitys on väärä ja tietoinen vale: mäyrien ravinnosta on tehty kymmeniä tutkimuksia meillä ja muualla. Yksikään ei puolla käsitystä riistantuhoajasta. Toki mäyrä syö kohdalleen osuvasta linnunpesästä munat tai poikaset. Saman tekee myös koira tai kissa, joka lasketaan lintujen pesimäaikana vapaasti juoksemaan. Mäyrä ei kuitenkaan vasiten etsi lintujen pesiä — se ei olisi hengissä pysymisen kannalta mielekästä puuhaa.
Mäyrän pääravintoa ovat lierot, toukat, etanat, kotilot, myyrät, raadot, juuret, versot, maavarret, marjat, hedelmät, vilja ja juurekset. Se on kaikkiruokainen opportunisti, joka syö mitä löytää. Ihminen auttaa usein perustamalla komposteja ja rikkatunkioita, heittämällä roskakaloja verkonsiivouspaikoille, hoitamalla puutarhoja ja istuttamalla pelloille kaikenlaisia maittavia kasveja. Mäyrä voi tehdä puutarhassa melkoisia vahinkoja, mutta esimerkiksi viljasatoon sillä tuskin on vaikutusta.

Lähes 400 ihmistä vastasi Suomen Luonnon mäyräkyselyyn. Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta kertomukset ja havainnot olivat myönteisiä: mäyrästä pidettiin. Lehtemme lukijat suhtautuvat varmasti eläimiin yleensäkin myönteisemmin kuin keskivertokansalaiset, mutta näin selvä kannanotto mäyrän puolesta oli yllätys.
Metsästysasetuksessa on toki useita korjausta vaativia kohtia — mäyrän asema luonnon henkipattona on niistä yksi. On uskomatonta, että meillä saa yhä tappaa joitakin eläimiä pelkän huvin (virkistyksen, luontoelämysten saamisen?) vuoksi. Tällaisen menettelyn kutsuminen metsästykseksi ei ainakaan paranna väestön enemmistön käsityksiä niistä kuudesta prosentista, jotka metsästykseen osallistuvat.

Teksti: Juha Valste