Ympäristöliikettä tarvitaan nyt enemmän kuin koskaan

Suomen luonnonsuojeluliitto juhli 27. toukokuuta 70-vuotista taivaltaan. Perustamisensa aikaan yhdistyksen suurin huoli oli alkuperäisen luontomme säilyminen. Kuin lahjana uudelle yhdistykselle saatiin 1938 ensimmäiset kansallispuistomme.

Tuolloin luontoon kohdistuvat uhat olivat melko vähäisiä. Suomi oli pitkälti maatalousyhteiskunta ja kulutus kaikkinensa vähäistä. Jätevuorista ei ollut tietoakaan, liikenne ei ollut ongelma eikä myrkkyjä syydetty ympäristöön.

Teollistumisen ja kulutuksen kasvun myötä ympäristöhaitat alkoivat kärjistyä. Nykyisin ympäristön tuhoaminen on edennyt pisteeseen, jossa se alkaa uhata ihmisen tulevaisuutta.
Ilmaston lämpeneminen voi tuoda mukanaan ongelmia, joista meillä on vain kalpea aavistus. Onneksi tietoisuus on maailmanlaajuisesti herännyt; nyt tarvitaan vain ripeästi tekoja.
Lajien häviäminen on kiihtymässä niin kovaksi, että puhutaan jo kuudennesta sukupuuttoaallosta. Se on verrattavissa edelliseen, 65 miljoonan vuoden takaiseen massatuhoon, jolloin dinosaurukset kuolivat sukupuuttoon. Tuhon aiheutti maahan osunut suuri asteroidi.

Nyt ihmisen oman toiminnan takia jopa kolmannes eliölajeista on katoamassa 2050 mennessä. Kyse ei ole vain etiikasta ja surusta, että lajeja katoaa ainiaaksi, vaan myös siitä, että ihminen on osa ekosysteemiä ja kärsii luonnon monimuotoisuuden vähenemisestä. Tietyssä vaiheessa ekosysteemien toiminta alkaa häiriintyä, ja silloin olemme pulassa.
Vaikka meillä on virallinen­ ympäristöhallinto, kansalaisaktivismiin perustuvaa ympäristöliikettä tarvitaan entistä enemmän suunnannäyttäjänä, kriitikkona ja kirittäjänä.

Teksti: Jorma Laurila