Annetaan rahalle sielu

Raha on hyvä renki mutta huono isäntä — näinkin se vanha sananlasku voisi kuulua. Rahan liikkeitä ihmetellään ja tutkitaan. Sen valtaa kauhistellaan; sen aikaansaannoksia ihastellaan; sen ahneutta paheksutaan. Se liikuttelee ja määräilee ihmisten kohtaloita kuin valtias ikään. Onko se siis elävä, ihmisen tahdosta riippumaton olio?

Raha on pohjimmiltaan vaihdon väline, jota ihminen käyttää apunaan. Nyt tuntuu, että osat ovat pahasti vaihtuneet: raha käyttää ihmistä. Raha hakeutuu sivuilleen vilkuilematta kasvun logiikan mukaan sinne, missä se tuottaa parhaiten. Se kasaantuu pääomiksi ja sokeiksi markkinavoimiksi, jotka ylittävät valtakuntien rajat. Valtaansa menettänyt poliittinen koneisto yrittää toisaalta suitsia ja toisaalta myötäillä sen toimia.

Raha tuntuu olevan ainoa yhteinen mittari, jonka lukemat vakuuttavat ihmisiä samalla tavoin. Kaikki pyritään siis hinnoittelemaan: vaatteiden, asunnon ja ruuan lisäksi säilyttämisen arvoinen luonto, kasvit ja eläimetkin saavat hintalapun, jotta ihmiset varmasti ymmärtäisivät ottaa ne vakavasti. Suojellusta maasta vaaditaan korvauksia ja luonnonarvojen hävittämisestä määrätään sakkoja.

Moni on tässä markkinarytäkässä unohtanut, mihin on menossa ja miksi. Hyvinvoinnin lisääntyminen ei ole tehnyt ihmisistä entistä onnellisempia eikä maailmasta oikeudenmukaisempaa. Luonnosta ja ympäristöstä käydään puolustustaistelua.

Raha ei ole arvotonta — monessakaan mielessä. Rahalla tavoitellaan hyvää elämää, mikä merkitsee eri asioita eri ihmisille. Kasvottomia markkinavoimiakin liikuttelevat ihmiset, joilla on tunteita ja arvoja. Kamppailu näistä arvoista tiivistyy ongelmien kärjistyessä.

Tavallisten ihmisten päätöksillä on vaikutusta muuallakin kuin vaaliuurnilla. Rahan valta ja hyvinvointi on aiheuttanut vastapainoksi tilanteen, jossa vastuumme jokapäiväisistä teoistamme on suuri; eettinen ja moraalinen vastuu ulottuu jokapäiväisiin valintoihin asti: Ostanko reilun kaupan kahvia vai sitä halvempaa? Ostanko luomuporkkanoita? Suosinko suomalaista ja lähiseudun tuotantoa vai halpatuontia? Jättäisinkö jotain houkuttelevaa ostamatta?

”Loppujen lopuksi rahalla äänestämme siitä, millainen ympäristömme on”, sanoo haastateltavani tässä numerossa julkaistavassa artikkelissa. Siinä kerrotaan sijoittamisesta ja säästämisestä, joka hyödyttää luontoa ja ympäristöä.

Ihmisten valinnnan mahdollisuudet ovat lisääntyneet myös suoranaisilla rahamarkkinoilla. Sen sijaan, että sijoittaisi markkansa mihin tahansa kasvuhakuiseen pankkiin tai yritykseen, vastuunsa tunteva kansalainen voi selvittää, mitä rahalla saadaan aikaan.

Valittavissa on säästötilejä, joille talletettu raha lainataan eettisesti ja ekologisesti kestävään yritystoimintaan tai tilejä, joiden tuotosta annetaan osa suoraan luonnon- tai ympäristönsuojeluun.
Osakkeiden ostaja tai rahastosijoittajakin voi valita, millaisiin yhtiöihin ei halua panostaa ja millaisille antaa hyväksyntänsä.

Sijoittajat, säästäjät ja kuluttajat voivat tehdä omalla käyttäytymisellään markkinoista läpinäkyviä ja antaa rahalle sielun. Sanotaanhan, että markkinat reagoivat herkästi. Me tavalliset ihmiset annamme ne signaalit.

Teksti: Ritva Kupari