Onnittelen Hiljaa

Vanha suomalaiskansallinen Hilja-nimi on saanut uutta hohtoa ja peräti uuden merkityksen, kun Hiljan nimipäivänä 8. lokakuuta on ryhdytty viettämään valtakunnallista Hiljaisuuden päivää.
Tänä vuonna kiinnitetään huomiota vapaa-ajan meluun ja vaaditaan oikeutta hiljaisuuteen paikoissa, joista rauhaa etsitään kuten ulkoilu- ja retkeilyalueilla, asuinalueilla ja lomanviettopaikoissa. Hiljaisuudesta on tullut katoava luonnonvara, ylellisyyttä, josta moni on valmis maksamaan.
Pääsin kesäretkelläni kokemaan harvinaista erämaan rauhaa melko pienellä rahalla ja rinkan kantamisen vaivalla Martinselkosen luonnonsuojelualueella Kai-nuussa. Istuin Haatajanlammen laavulla ja havahduin täydelliseen hiljaisuuteen. Mistään ei kuulunut ihmisen aiheuttamia ääniä, ei kaukaista auton hurinaa, ei edes moottorisahan pärinää tai koiran haukuntaa. Siellä rajavyöhykkeen pinnassa ei kolmena elokuisena päivänä näkynyt eikä kuulunut muita retkeilijöitäkään. Viimein lumous rikkoutui pienlentokoneen ääneen.
Totumme meluun jokapäiväisessä elinpiirissämme niin, että täydellinen hiljaisuus hätkähdyttää. Kaupunki soi korvissa. Harva sentään vielä on niin melun orjuuttama kuin muuan japanilainen, jonka kerrotaan pitäneen Suomen maaseudun hiljaisuutta täysin epänormaalina ja pahaenteisenä. Onko jotain outoa tekeillä? hän kyseli levottomana.

Melu voi pilata tunnelman ja estää luonnosta ja maisemasta nauttimisen. Näin kävi kesällä saaristossa, jossa idyllisellä kalastajatilalla pauhasi äänekäs aggregaatti. Se jauhoi ymmärtääkseni sähköä vanhan ranta-aitan kahvion kylmälaitteille. Tämän tajuttuamme ostimme viilentämättömät saunajuomat.
Ymmärrän yrittäjää, jonka on vastattava matkailijoiden vaatimuksiin. Myös matkailijoiden tulisi miettiä, millaisia palveluita käyttää. Olen kuullut ajattelemattoman kaukomatkaajan vaativan viidakon laidalla majapaikassaan hyvälaatuisia eurooppalaisia viinejä oikein temperoituina ja samaan syssyyn valittavan luonnon rauhaa rikkovasta melusta, jota sähkön tuottaminen aiheuttaa.

Hiljaisuuden vaalimiseen ja melun vähentämiseen tarvitaan kaikkia, niin lainsäätäjiä, ympäristöviranomaisia, kaavoittajia, liikenteen ja rakennusten suunnittelijoita, koneinsinöörejä kuin huomaavaisia kansalaisiakin.
Melu vahingoittaa ihmistä henkisesti ja ruumiillisesti. Kuulovauriot, verenpaineen nousu, unihäiriöt ja sressi ovat aikamme yleisiä vaivoja, joita melu aiheuttaa ja pahentaa. Kiireellä on tärkeä osansa tässä kaikessa; melu ja kiire ruokkivat toisiaan. Hiljaisuuden päivänä voitaisiinkin muistaa tätä monimielistä kansanviisautta: Hiljaa hyvä tulee, ajatellen aivan kaunis.

Teksti: Ritva Kupari