Hämärän ja pimeän iloja

Senkin jälkeen, kun tämä numero on tilaajillamme, päivä lyhenee vielä parisen viikkoa. Vasta talvipäivän seisaus kääntää kehityksen valoisammaksi. Kaamoksen kaudestakin löytyy silti monia ilonaiheita, etenkin jos lumipeite saadaan koko maahan.
Kirkkaina öinä voi tarkkailla tähtiä. Tosin sekään ei aina ole helppoa, sillä kuten tässäkin lehdessä kerromme, valosaasteeksi kutsuttu ilmiö haittaa touhua etenkin eteläisessä Suomessa. Vain valovoimaisimmat tähdet ja kirkkaimmat planeetat erottuvat kaupungeissa; koko taivaankannen katseluun on mentävä maaseudulle ja ehkä sielläkin etsittävä vielä sopiva katve valosaasteelta.
Hämäräntalvisessa päivässä on oma viehätyksensä. Metsän hiljaisuudessa on pelkistettyjä sävyjä, hiljalleen satava lumi, punatulkun vaimea vihellys, tiaisten tiititys. Vaikka elämä on hiljentynyt, lumijäljet kertovat kiinnostavista tapahtumista. Kärppä on loikkinut hangella myyrän perässä. Entäpä nuo pienet sorkanjäljet? Onko elinpiiriään laajentava metsäkauris tullut jo meidänkin seudullemme?
Kannattaa seurata tarkkaan myös lintulautoja: ruskeabaskerinen lapitiainen on vaelluksella. Se voi tuoda etelänkin ihmisille jouluisat terveiset siltä oikealta Korvatunturilta ja muualta Lapista.
Nautitaan alkutalven luonnosta!

Suomen Luonto toivottaa lukijoilleen lumista Joulua ja luonnonmukaista vuotta 2002!

Teksti: Jorma Laurila