Ympäristö & elämäntapa

Luomua kassikaupalla

Helsinkiläisestä Ekotavaratalo Ruohonjuuresta voi hankkia viikoittain ekologisesti ja eettisesti moitteettoman kassillisen vihanneksia ja hedelmiä. Kasviskassi kootaan suomalaisilta pientiloilta ja hedelmäkassi ulkomaisilta hedelmätiloilta, jotka on käyty tarkastamassa. Sisältö on siis vuorenvarmasti luomua.
Luomukassi-idea on peräisin Hollannista. Suomeen sen on tuonut Itu Oy, joka tilaa kasvikset, täyttää kassit ja toimittaa ne Ruohonjuureen joka keskiviikko. Kassien sisältö vaihtelee vuodenajasta riippuen. Kasviskassissa on talvisin pääasiassa juureksia, porkkanoita, perunoita ja kaalia, joten paino saattaa heittää monella kilolla verrattuna kesään, jolloin kassissa on enemmän yrttejä ja salaatteja. Hedelmäkassista löytyy tavallisempien banaanien ja sitrushedelmien lisäksi kotimaisia omenoita heti kun niitä on saatavilla, kesäisin biodynaamisesti viljeltyjä mansikoita ja joskus viljelijöiden omatekoisia marjamehuja ja hilloja.
Sisältö on joka kerta pieni yllätys. Vihanneksia ei saa siis valita itse, mutta toisaalta vaihteleva sisältö takaa sen, että epätavallisempiakin kasviksia tulee kokeiltua. Kokkaamiseen on ohjeita ja vinkkejä kassin mukana tulevassa lappusessa, josta löytyvät myös toimittajatilojen nimet.
Luomukassitoiminta on Suomessa toistaiseksi melko pienimuotoista, kasviskassiasiakkaita on 30–40 ja hedelmäkassiasiakkaita 20–30. Varma menekki auttaa kuitenkin sekä viljelijöitä että tukkukauppaa. Kassit tilataan Ruohonjuuresta ja maksetaan kahta viikkoa aikaisemmin, joten tilaus ei sido mihinkään pidemmäksi aikaa. Kasviskassin hinta on 10,09 ja hedelmäkassin 11,77 euroa.
Tiedustelut: Ruohonjuuren ekokauppa, puh. (09) 445 465 tai ekokauppa@ruohonjuuri.fi.
Laura Suhonen


Olkitalo sadaksi vuodeksi

Olkitalo — sadussahan Iso Paha Susi puhkui sellaisen nurin. Pienen porsaan talo ei kylläkään tainnut olla paaleista tehty, eikä ainakaan näin paksu!
Olen Helsingin Viikissä Versokuja 10:n rakennustyömaalla, missä olkipaalit levittävät hyvää tuoksuaan. Paksuja paaleja on jo paineltu paikoilleen seinien puisen kehikon väliin. Kaikkine kerroksineen seinistä tulee lähes 60 sentin vahvuiset.
Kolmen huoneiston rivitalosta ovat vasta pystyssä seinät ja sydänmuurit, mutta arkkitehti Juha-Pekka Riuttamäki näkee avoimessa tilassa makuuhuoneiden, keittiöiden ja kylpyhuoneiden paikat. Hän on suunnitellut talon, johon tulee asunto ja työtila myös hänelle itselleen.

Säästävät ratkaisut
Talon työnimi on luonnonmukainen matalaenergiatalo, ja se nousee Viikin ekologiselle koerakentamisalueelle. Riuttamäki voitti kaupungin julistaman kilpailun mahdollisimman ekologisesta ratkaisusta tälle tontille. Hän otti lähtökohdikseen talon terveellisyyden ja edullisuuden.
”En malta lähteä tekemään monimutkaista tekniikkaa, jonka hinnan kuoletusaika on pitkä. Ratkaisuni ovat niin edullisia, että rakennuskustannusten pitäisi jäädä keskimääräistä pienemmiksi. Materiaalit ovat halpoja, mutta työtä tarvitaan enemmän”, hän listaa.
Talo ottaa lämpönsä nurkalla kulkevasta kaukolämpöverkosta ja puulla lämmitettävän sydänmuurin uuneista. Suurimmat ikkunat suunnataan etelään keräämään niin kutsuttua passiivista aurinkoenergiaa. Lisäksi pohjoista seinustaa kiertää puskurina lasitettu kuisti ja etelänurkkia koristavat viherhuoneet.
”Tavoitteena on, että talon energiankulutus jää alle puoleen tavallisesta. Näin on laskelmissa, mutta tilannetta on tarkoitus myös seurata.”
Kaikkien rakenteiden eristävyys on tavallista parempi. Pari työmiestä lapioi juuri pihalta savea isoihin ämpäreihin ja levittää siitä alapohjaan kerroksen tuulensuojaksi. Sen päälle kipataan turvesilppua eristeeksi. Yläpohja eristetään kutterinpurulla.

Luonnonmukaiset materiaalit
Kaikki rakennusaineet ovat mahdollisimman luonnonmukaisia niin kuin tämä seinien olkipaalirakennekin. ”Se on pitkä tarina”, arkkitehti pohjustaa vastaustaan kysymykseen, miksi juuri se valittiin.
Riuttamäki opiskeli ja teki diplomityönsä Itävallassa, missä vastaavanlaisia ekotaloja rakennettiin jo viime vuosikymmenellä. Seinien eristeeksi laitettiin siellä järviruokoa. Rakennustapaa on käytetty myös muun muassa Ruotsissa, ja viime vuosina Suomeenkin on noussut muutama olkipaalirakennus. Humppilassa on eristetty majoitusrakennuksen seinät pellavapaaleilla.
Humppilasta tulevat myös Versokuja 10:n oljet; ne ovat viime heinäkuussa puitua, auringossa kuivunutta ja tavallista tiukempaan paalattua ruista.
”Olkipaaliseinä pitää lämmön sisällä ja kylmän ulkona. Jos savi on sideaineena kuten kevytsaviharkoissa, se kuljettaa lämpöä erittäin tehokkaasti. Olkiseinien eristävyys on parempi kuin kevytsaviseinien”, Riuttamäki vertaa.
Olkiseiniinkin tulee savea rappaukseksi päälle. Ilmatiiviys varmistetaan kaksinkertaisella paperilla, ja sen päälle nakutetaan puupinta. Talon ulkoverhous on myös puuta.
”Seinää ei suljeta muovilla, vaan sen rakenne on hengittävä. Sisäpuolinen kosteus pääsee ulos.”
”Suomessa rakentamisen kolme suurinta ongelmaa ovat kosteus, kosteus ja kosteus”, rakentaja perustelee erityisen huomion kiinnittämistä tähän ongelmaan työn kaikissa vaiheissa.
Talossa on rossipohja eli se seisoo ilmassa pilarien päällä ja alla on 80 senttiä ilmaa. Alapohja tuulettuu ja maan kosteudet haihtuvat.
Tällä reseptillä talon pitäisi toimia ainakin sata vuotta, ja kun aika siitä jättää, jäljelle ei jää maatumatonta roinaa.
Riuttamäen ratkaisut ovat pitkän tutkimuksen ja tarkan harkinnan tuloksia. Hän on työskennellyt tutkijana Teknillisen korkeakoulun Luonnonmukaisen rakentamisen tutkimusyksikössä (www.hut.fi/Yksikot/LRT) sekä harrastanut asiaa Ekologisen rakentamisen ja asumisen yhdistyksen (www.rakas.kulma.net) puheenjohtajana ja Suomen arkkitehtiliiton kestävän kehityksen alaosastossa.
”Nyt voin pistää käytäntöön kaikkea sitä, mistä olen puhunut ja saarnannut”, hän iloitsee.
Kesällä hän aikoo jo muuttaa taloonsa, ja viimeistään seuraavana suvena pihaa reunustavat viinimarjapensaat ja hedelmäpuut, viljelypalstalla kasvaa omia juureksia ja turvekattoisessa saunassa nautitaan makoisat löylyt.
Ritva Kupari