Ajankohtaista: Kotkanpojilla hyvä kesä

Posiolaiskotkanpojat vahvistavat siipiään. Kuva Jouni Alaste/Luontokuvat

Metsähallituksen ylitarkastaja Tuomo Ollila ja Sattasniemen paliskunnan poroisäntä Alpo Laitila katsovat komeaa risulinnaa petäjän latvassa. On heinäkuun alku. Lähes lentoon valmis kotkanpoikanen istuu pesässään tihkusateessa ja katselee läheiselle suolle, jonka suunnasta kuuluu emon varoitusääni.

Tuomo Ollila vaihtaa pesäpuun kyltin uuteen. Nyt kaikilla maakotkaseurannan tiedossa olevilla pesillä on numero. Tämä on tästä lähtien 0563. Numerointi helpottaa työtä ja vähentää väärinkäsityksiä, sillä kotkaparilla voi olla kolmekin vaihtopesää.

Metsähallitus on vastannut maakotkien seurannasta jo vuosikymmenen. Tuomo Ollila johtaa projektia, ja apunaan hänellä on kymmeniä vapaaehtoisia pesätarkastajia. Kesäkuun alusta noin kuukauden päivät hän on maastossa tarkistamassa kotkan ja muuttohaukan pesiä. Pakettiautossa on mönkijäkin aina matkassa.

Nyt yhdentenätoista kesänä Tuomo Ollilalla on hymy herkässä. "Ennakkotietojen mukaan tänä vuonna maakotkat saivat ainakin 146 poikasta, enemmän kuin koskaan aikaisemmin."
"Hyvään tulokseen ovat vaikuttaneet talven ja kevään edulliset sääolot sekä hyvä ravintotilanne. Parhaiten pesinnät näyttävät onnistuneen Keski-Lapissa."

Tarkastettuja reviirejä on noin 370, joista asuttuja 250–270. Lopulliset tiedot valmistuvat alkusyksystä, kun viimeisiltäkin pesätarkastajilta on saatu raportit.

Tuomo Ollila arvioi kotkakantamme kooksi 1100–1300 lintua ja pesivien parien määräksi noin 400, kun mukaan otetaan arviolta 50–70 kotkaparin pesimäsijat, jotka eivät vielä ole tiedossa. Nuorten lintujen kuolleisuus on suurta; keskimäärin joka toinen kuolee ensimmäisen elinvuotensa aikana. Nuoria lintuja kannasta on noin 15 prosenttia.

Myötätuulta kotkat ovat saaneet myös 1998 käyttöön otetusta reviiripohjaisesta kotkavahinkojen korvausjärjestelmästä. Kotkista pesii noin 90 prosenttia poronhoitoalueella, joten poromiesten asenteilla on suuri merkitys.

Ainakin Sattasniemen paliskunnassa ollaan korvausjärjestelmään tyytyväisiä. "Ei ole mitään syytä vihata kotkia, mutta kyse on siitä, kuinka paljon yhteiskunta tulee vahingoissa vastaan ja miten paljon jää yrittäjän kontolle", Alpo Laitila toteaa.

Hänen mielestään muissakin petovahingoissa pitäisi mennä reviiripohjaisiin korvauksiin. "Olisi petoriutoillakin sitten mahdollisuus elää."

Alpo Laitilan mukaan jokainen kotkanpesä pitäisi saada seurantaan, jotta tiedettäisiin mitä ne tuovat pesälle. "Joku pari voi ottaa useitakin poronvasoja, joku toinen ottaa vain satunnaisesti ja joku kolmas ei ota koskaan vaan saalistaa esimerkiksi hanhien ja joutsenten poikasia."

Keskinäinen luottamus on tärkeää. "Lähtökohta on se, mitä on nähty ja todettu. Poromiehille kerrotaan avoimesti, mitä tiedetään ja mitä tehdään. Luottamuksen rakentaminen kestää kauan, mutta se on helppo tuhota", Tuomo Ollila luonnehtii kotkaseurannan toimintamallia.

Jotain korvausjärjestelmän vastaanotosta kertoo sekin, että kahden ensi vuoden aikana poromiehet ilmoittivat 50 ennestään tuntematonta asuttua pesää ja noin 100 vaihtopesää.

Eivät silti kaikki poromiehetkään tyytyväisiä ole. "Paliskunnissa ja poromiehissä on eroja", sanoo Lapin paliskunnan poroisäntä Hannu Magga. Hän arvostelee voimakkaasti petovahinkojen korvaustapaa.

"Meille on olennaista se, mikä määrä menee pedoille. Pedoille menevä osuus on korvattava täysimääräisesti."

Maggan mielestä korvaukset ovat myös liian pieniä vahinkoihin nähden. "Minun vanhempani pitivät luonnollisena, että pedot ottavat osansa. Minä en ole koskaan oppinut ajattelemaan niin", hän naurahtaa.

Magga vaatii, että kaikille petovahingoille luotaisiin yhteinen korvausjärjestelmä. "Ongelma on se, että kotkavahingot ovat ympäristöministeriön ja muut petovahingot maa- ja metsätalousministeriön alaisuudessa."

Hänen mukaansa Lapin paliskunnassa vasahävikki on 15–20 prosenttia ja siitä kotkien osuus noin kolme prosenttia. Ongelma on se, ettei aina voida tietää, mikä peto on vahingon takana.

Hannu Maggakin kuitenkin myöntää, että kotkavahinkojen korvausjärjestelmä on askel oikeaan suuntaan.

Teksti: Jorma Laurila