Raikas koivu - tuoksuista parhain

Koivu, kansallispuumme, voitti Suomen Luonnon lukijoiden Valitse kesän hienoin tuoksu -kisan. Koivu tuoksuu sekä metsässä että saunassa. Toiseksi sijoittui kansalliskukkamme kielo.

Kysyimme lukijoiltamme kesäkuun numerossa, mikä on paras luonnontuoksu. Viidensadan vastauksen perusteella suomalaiset tainnuttaa parhaiten pihapiirien ja metsiköiden koivu.

Rakkaus koivua ja sen monipuolista olemusta kohtaan kiteytyy vaikkapa rantsilalaisen Sirpa Taskilan sanoissa: "(Paras tuoksu on) koivun lehden tuoksu, varsinkin lämpimän sateen jälkeen sekä saunassa vihtoessa."

"Paras tuoksu on koivun hiirenkorva. Keväällä nenä on kovin herkkänä luonnon ja kesän tuoksuille, joihin se sittemmin tottuu", kuvailee puolestaan espoolainen Pirjo Virtaintorppa.

Minna Törmäkangas Keminmaalta kuvailee asiaa näin: "Koivuvastan huumaava tuoksu. Kesäillalla raskaan, likaisen päivän jälkeen kuumassa saunassa - todellista sielun syväpuhdistusta ja suomalaisuutta isolla S:llä."

Tuomaristo päätyi pitkän pohdinnan jälkeen laskemaan kasvavan koivun ja vastan saamat äänet yhteen, koska niissä on pohjimmiltaan kyse samasta tuoksusta.

Ei ole ensimmäinen kerta, kun koivu pärjää äänestyksessä. Vuonna 1988 Suomen luonnonsuojeluliitto ja Dendrologian seura järjestivät kansallispuuäänestyksen, jossa voittajaksi seuloitui rauduskoivu. Syyksi sen menestykseen arveltiin esimerkiksi voimakasta yhteyttä kaskikulttuuriin ja sen kehitykseen.

Koivun suosion ohella kilpailussa kiinnitti huomiota sateen tärkeys luonnon nuuhkijoille. Vaikka sateen oma tuoksu ei saanut juurikaan ääniä, sade kiihdyttää ja voimistaa muita tuoksuja.

"Paras luonnontuoksu on mielestäni kesäsateen jälkeinen metsän tuoksu. Siinä tuoksussa on kaikki kesän ainekset yhdessä", tunnelmoi Minna Pyhälahti Vammalasta.

Espoolaisen Jaana Väänäsen mielestä hienointa on koivunlehtien tuoksu sateen jälkeen. Mikkeliläinen Hannele Särkkä rakastaa sateen jälkeistä vanamon tuoksua, ja Tuure Vartiainen koko luonnon tuoksua vesisateen jälkeen.


Kielon herkkyys sytytti

Vaikuttaa siltä, että kansallispuumme on oikein valittu. Niin ylivoimainen oli koivun voitto. Oikein on valittu myös kansalliskukkamme kielo, joka nappasi kakkospaikan. Sen hienouden päälle ymmärtää esimerkiksi tamperelainen Raili Kannila: "Kesän ihanin elämys: kielot koivikossa, mahdollisesti sateen jälkeen, toki muutenkin."

Myös Eeva-Liisa Siru Helsingistä on kielojen pauloissa: "Olen kävellyt useana iltana Espoon keskuspuistossa ja vetänyt sitä ihanaa tuoksua sieraimiini (jotka eivät ole mitenkään pienet!). Nuuuh!".

Kasvien voittokulkua täydensi kolmanneksi sijoittunut vanamo.

"Vanamo, siro roosanpunainen metsäkeijun kellohattu mutta tuoksu kuin ranskattaren", sanailee Raili Nieminen Raisiosta. Marja-Terttu Valkeavuori Juvalta äityy riimittelemään: "Vanamo pieni olet alla honkien, silti tuoksun annat iloks ihmisten". Kirsti Suvenvuo Jokelasta muistuttaa vanamon huomaamattomasta kasvutyylistä: "Vanamon tuoksu, jonka kunnolla aistiakseen on vähän nöyrryttävä."

Paljon ääniä sai myös (valko)lehdokki. "Kesän paras tuoksu tulee illalla pyöräillessä valkolehdokista", kiteyttää Tuula Kotiranta Forssasta.

Seppo Reinivuo Loviisasta innostuu muistelemaan kahta kohtaamistaan 50 vuoden välein valkolehdokin kanssa. Ensimmäinen tapaaminen oli Ruovedellä olympiakesänä 1952. "Erään aamun tunteina päätti serkkuni Sirkka näyttää minulle lehdokin. Tarvoimme aamu-usvassa Kotvion takaisiin metsiin ja kuusivaltaisesta lehdosta löysimme etsimämme. Kaste kimmelsi hämyisässä vehreydessä lehdokin vihertävän valkoisissa kukissa. Ympäristön täytti mieto, sanoinkuvaamattoman hieno tuoksu, joka jäi lähtemättömästi tajuntaan."

Toinen kohtaaminen lehdokin kanssa odotti Reinivuota kesäkuussa 2002, 50 vuotta myöhemmin: "Sää oli kostea ja kylmä. Olin vaeltamassa tyttärentyttärieni perässä Melkin saarella läpi entisen kasarmialueen kohti poikani mökkiä. Tiheässä märässä heinikossa kasvoi valkoinen kukka. Kukkaa ympäröi hieno tuttu tuoksu ? valkolehdokki. Ei ollut epäilystäkään, mitä tuoksua äänestäisin."

Muita tuoksultaan suosittuja kukkia olivat muun muassa syreeni, suopursu, juhannusruusu ja apilat.

Koivunlehtien ja kukkakasvien ohella myös kasvien muut osat saivat ääniä. Taru Haimila Kangasalalta antaa ohjeet mansikan oikeaoppiselle nuuhkimiselle: "Poimi heinällinen kypsiä ahomansikoita, irrota marjat heinästä kämmenkuppiin. Työnnä nenäsi kämmeneen ja nuuski. Parempaa tuoksua ei ole!"


Eläimetkin tuoksuvat

Hajuvesivalmistajat kuulemma suosivat tuoksuissaan sateeseen viittaavia nimiä. Tämä osoittaa heidän olevan hyvin perillä ihmisten tuoksumieltymyksistä.

Vaan on heillä vielä opittavaakin. Esimerkiksi tuotekehittelyä navetan suuntaan kannattaisi harkita.

Lilli Pikkarainen Rajamäeltä pitää lehmän hajua parhaana luonnon tuoksuna. Tatu Kivilehto samalta paikkakunnalta saa hyvän mielen lehmänlannan hajusta.

Niinikään rajamäkeläinen Tuuli Nuotio on ihastunut märän, suoraan lammesta tulevan koiran hajuun, ja Pilvi Vilja kallistuu hajumieltymyksissään kesälaitumella laukkaavien hevosten suuntaan. Eläinystävällistä väkeä nuo rajamäkeläiset!


Savua ja saunaa

Meri, merituuli ja merivesi saivat yhteensä kymmenisen ääntä. Järvi miltei saman verran. Vastaniitettyä heinää heinää keksittiin myös äänestää. Esimerkiksi joensuulaisen Heikki Särkän lumoaa heinän tuoksu: "Kuivuva heinä. Prototyyppinen kesän tuoksu. Tuo mieleen lapsuuden muistot."

Savu ei yltänyt suositummuuslistassa niin ylös kuin olisi odottanut. Ehkä kaikki eivät mieltäneet esimerkiksi saunasta tulevaa savua aidoksi luonnontuoksuksi. Joillekin savu on kuitenkin tuoksujen eliittiä: "Savusaunan ja vastan yhteistuoksu. Se on sitä vanhaa perussuomalaista tuoksua, jota ei muut pysty jäljittelemään!", hehkuttaa Jaana Hiltula Pudasjärveltä.

Joni Mälkönen Lahdesta pitää myös savusta: "Mielestäni kesän hienoin tuoksu on, kun pappa savustaa rannassa itse pyydystettyjä kaloja."

Ääniä saivat myös vastaleikattu ruoho ja tilliperunat.


Tunteiden aisti

"Hajuaisti on yhteydessä limbiseen järjestelmään, joka puolestaan säätelee esimerkiksi ihmisen tunne-elämää", määrittelee hajututkija Mona Arnold Valtion teknillisestä tutkimuskeskuksesta.

"Joissain oloissa hajuaistia voi jopa pitää tärkeämpänä kuin näkö- tai kuuloaistia. Esimerkiksi vauva havainnoi ympäristöään hajuaistin avulla."

Limbinen järjestelmä eli tunneaivot säätelee eläimen tunnetiloja ja motivaatioita, kertoo Biologian sanakirja.

Limbistä järjestelmää ärsyttämällä eläimissä on saatu aikaan aggressiota, pelkoa ja seksuaalista käyttäytymistä.

Ei siis ihme, että hajuaistimukset aiheuttavat toisinaan niin vahvoja tunnetiloja ja palauttavat sellaisella kohinalla muistoja mieleen. Tämänkertaisen kesäkisan suosio selittynee hajuaistin tärkeydellä ja sen yhteydellä tunteiden maailmaan.

Suosikkituoksut
Koivu/koivun lehdet 34
Vihta/vasta 31 yht. 65
Kielo 45
Vanamo 28
Valkolehdokki/lehdokki 18
Syreeni 17
Mansikka 15
Suopursu 13
Juhannusruusu 13
Tuomi 12
Kukkien tuoksu/kukkaniitty 12
Apila(niitty) 6
valkoapila 3
puna-apila 3 Yht. 12
Ruusu 8
Vastaleikattu ruoho 7
Sauna 7
Heinä (vastaniitetty) 6
Järvi 6


Tuoksukisan voittajat

Kesäkuun numerossa julkistetussa Paras luonnontuoksu -kisassa vastauksia kertyi yli 500 kappaletta. Onnetar arpoi vastanneiden joukosta seuraavat palkitut.

Riippumaton saa Liisa Ignatius Seinäjoelta, luontokirjan Terhi Hellsten (Röykkä), Tarja Julin-Nikkarla (Turku), Paula Krestjanoff (Helsinki), Anna-Kaisa Rita (Jyväskylä) ja Tuure Vartiainen (Salla). Lisäksi luonnonkalenterin vuosimallia 2003 saavat seinälleen Kirsti Ahlholm (Tampere), Lauri Huuhtanen (Tampere), Katariina Kangassalo (Raisio), Kati Korkiasaari (Turku), Mirja Lehtonen (Petäjävesi), Anna-Mari Mikkola (Lappeenranta), Martta Noponen (Jyväskylä), Pia Paavoseppä (Oulu), Triinu Penijäinen (Rajamäki) ja Janina Terilä (Anjalankoski).
Onnittelut voittajille!

Teksti: Juha Kauppinen