Toimitukselta: Turhakkeiden turhake?

Viime numerossa esittelimme vuoden 2002 turhakkeen, joksi valitsimme ulkomailta tuodun pulloveden. Antiluomu-niminen taho protestoi sähköpostitse valintaa "raivoisasti" ja oli sitä mieltä, että heidän ehdottamansa luomunautintoaineet olisi pitänyt valita turhakkeeksi. Näiksi mainittiin luomuviini, luomuolut, luomutee, luomukahvi ja luomutupakka.

"Luomunautintoaineet aiheuttavat konkreettista vahinkoa sekä kehitysmaiden ihmisille että luonnolle", kuului perustelu. Ja vielä lisää: "Kehitysmaissa luomuviljelyn tuottamattomuus pitää viljelijät köyhyyden kierteessä."

Perusteet eivät vakuuta. Tupakan vahingollisuudesta olen samaa mieltä, oli se sitten luomua tai tehoa. Tupakanlehtien kuivaaminen ja hiostaminen kuluttavat valtavasti polttopuuta, eikä tupakka tee hyvää ihmisellekään.

Muutoin luomutuotteet säästävät luontoa, koska tuholaismyrkkyjä ja keinolannoitteita ei käytetä. Tehoviljelyn haitat ulottuvat viljelyalueen ulkopuolellekin. Viljelyalat ovat suuria ja maaseutuluonnon monimuotoisuus on vähäistä. Maaperän kulumisen ja lannoitteiden vuoksi vesistöt rehevöityvät. Maisema on yksitoikkoista ja ankeaa.

Eläimillekin luomu on siunaus. Ne saavat parempaa kohtelua kuin tehotoverinsa: luomueläimet voivat oleskella ulkona, niillä on enemmän tilaa ja ne saavat monipuolisempaa ravintoa. Uskon että ne ovat onnellisempia.

Väite luomun haitallisuudesta kehitysmaille on heppoinen heitto. Tehotilat ovat suuria, paljon pääomaa vaativia, harvojen rikkaiden omistamia. Köyhillä niille on asiaa vain raatamaan pitkää päivää heikolla palkalla huonoissa työoloissa. Luomutilat ovat pienempiä, jolloin perheviljelmätkin ja muu pienimuotoisempi toiminta ovat mahdollisia. Vielä jos luomu yhdistyy reilun kaupan konseptiin, viljelijät saavat myös paremmin tuloja.

Ruokaa riittäisi jo nyt kaikille, jos se jaettaisiin tasapuolisesti. Tehoviljely ei vie köyhien nälkää, sillä tehotilojen tuotanto menee pääosin vientiin. Kehitysmaiden köyhät eivät hyötyneet millään tavoin esimerkiksi 1970-luvun vihreäksi vallankumoukseksi kutsutusta tehoviljelyn ohjelmasta. Haitoista hekin toki pääsivät osallisiksi.

Antiluomun takana olevia ihmisiä luomu näyttää nyppivän kokopäiväisesti. Käykääpä kurkkaamassa ryhmän kotisivuja (www.antiluomu.org). Luomu ei saa armoa: "Luomun pakkosyöttö normaaleille kuluttajille jatkuu", kuuluu yksi otsikko. Tässä on takana se, että luomutuotteita sekoitetaan myös "normaaleihin" tuotteisiin. Antiluomu vaatii, että tällöin pakkaukseen on merkittävä, että tuote sisältää luomuaineksia. Sivuilla haukutaan myös Helsingin Sanomien uutissivuilla ollutta artikkelia luomusianlihan tuotannon vaikeuksista "piilomainonnaksi". Sivujen yleissävy on nälvivä, yksisilmäinen fanaattisuus.

Raivopäinen luomuvastaisuus voi näyttää tyylilajiltaan teekkarihuumorilta. Sitä se ei valitettavasti taida olla. Jäljet johtavat "ekoskeptikko" Bjørn Lomborgin ja Heidelberg-seuran sylttytehtaalle. Raaka-aine, joka ei taatusti ole luomua, tulee tehtaalle muun muassa Yhdysvalloista, jossa pienehkö, näkyvä liike kampanjoi kaikenlaista ympäristönsuojelua vastaan ja kiistää ympäristöongelmien olemassaolon.

Antiluomun ajattelutapa ja arvomaailma voisi olla hyvä ehdokas seuraavaksi turhakkeeksi. Pidetään se mielessä.

Teksti: Jorma Laurila