Kysy luonnosta

Lähetä oma kysymyksesi Kysy luonnosta -palstalle!

Onko kärpäsellä sydän?
Onko kärpäsillä sisäelimet, sydän, maksa, munuaiset, niin kuin suuremmillakin eläimillä?

Hyönteisaikuisilla on ryhmästä riippumatta hyvin samanlaiset sisäelimet, joten on samantekevää, puhummeko kärpäsestä vai vaikkapa perhosesta. Paljon suurempia eroja on muun muassa suuosissa, raajoissa ja siivissä, joihin emme tässä puutu.

Ruuansulatuskanavan varrella on yksi suuri, maksaa ja haimaa yhdessä vastaava rauhanen, hepatopancreas. Munuaisia vastaavat yhdestä kohtaa suolesta joka suuntaan siirottavat Malpighin putket.

Sydämenä on selkäpuolella oleva, molemmista päistä avoin putki, joka pumppaa hyönteisen verta, hemolymfaa, ruumiinontelon eri puolille. Suuri ero selkärankaiseen on siinä, että veri ei tavallisesti kuljeta happea kudoksiin. Se on ennemminkin ravinteiden ja hormonien kuljettaja, joka yhtenäistää ruumiin osien toimintaa.

Hyönteisellä ei ole keuhkoja, vaan ruumiin jaokkeissa on kyljessä kummallakin puolella spiraculum, ilma-aukko, jonka voi sulkea ja avata. Aukosta lähtee kaikkialle kudoksiin ilmaputkien verkosto, joka lopulta haarautuu hienon hienoiksi haaroiksi. Kudokset saavat siis happensa kaasumaisessa muodossa ja happi liukenee vasta solukon nesteisiin, usein juuri hemolymfaan.

Kärpäsen hermosto on rakenteellisesti varsin alkeellinen, mutta toimii siinä mielessä käsittämättömän hienosti. Päässä heti silmien takana on suurin hermoganglio, tavallaan aivot. Ne ovat sulautuneet alun perin neljän jaokkeen ganglioista. Aivoista johtaa hermorunko taaksepäin, toisin kuin selkärankaisilla, vatsapuolella. Rungossa on alkeellisimmilla hyönteisillä jokaisen jaokkeen kohdalla ganglio, joka hermottaa vain sitä jaoketta. Gangliot ovat evoluution kuluessa paljolti sulautuneet yhteen, niin että kärpäsillä ja perhosilla keskiruumiissa on vain yksi suuri ganglio.

Toki kärpäseen mahtuvat sukuelimetkin. Koiraan väline on erilainen kuin selkärankaisilla: kitiiniputken sisältä kääntyy ulos kalvomainen pussi. Naaraalla on vastaava parittelutasku; sen munarauhaset vievät huomattavan osan takaruumiin tilasta.

Kaikille (aikuisille) monisoluisille eläimille on elämän perusehto, että niillä on hengitystä ja kaasujen kuljetusta, ruuansulatusta, eritystä ja lisääntymistä hoitavat elimet sekä hermosto ja aistimet. Toukilla ei ole lisääntymiselimiä, ja niiden hermosto ja aistimet ovat useimmiten vähemmän kehittyneitä kuin aikuisilla.

Voimme siis ihailla millin tai kahden mittaisia ryhäkärpäsiä tai harsosääskiä varmoina siitä, että niilläkin on kaikki tarpeelliset elimet.
Kauri Mikkola


Pilkkisaalis

Kairasin pilkkiavantoni vanhaan reikään. Kun nostin sohjot jäälle, mukana tuli seitsemän salakan poikasta. Toisen kerran tein reiän aivan ehjään jäähän, ja sieltäkin huuhtoutui sohjon mukana kaksi kalanpoikasta. Miksi pikkukalat oleskelevat aivan jään alla?

Kevättalvella valoisuuden lisääntyessä jään alle alkaa ilmaantua monenlaista elämää. Tuulet eivät sekoita vesimassoja, joten pintavesiin kasautuu kasvi- ja eläinplanktonia kuten yhteyttäviä pikkuleviä, alkueläimiä, rataseläimiä ja planktonäyriäisten eri kehitysasteita.

Muutaman millimetrin koon saavuttavat hankajalkaiset ja vesikirput saalistavat pienempiä eliöitä ja houkuttelevat paikalle vuorostaan niitä itseään syöviä kaloja kuten salakoita, kuoreita ja muikkuja.

Näitä kaloja on aivan jään alla, ja jotkut myös hakeutuvat jään koloihin saalistamaan tai turvaan petokaloilta, joita myös liikkuu pintavesissä. Tuon vesikerroksen saalismahdollisuudet eivät jää tarkistamatta kevätjäiden kokeneilta pilkkikalastajilta.

Koloja ja onteloita muodostuu sulavaan jäähän luonnostaan muun muassa pinnalta umpeutuneiden railojen kohtaan ja tietysti pilkkimiesten avantoihin. Nehän eivät keväämmällä enää jäädy umpeen jään alapintaan asti. Avannon teko käy kairoilla nopeasti, ja se kenties silloin tällöin yllättää pikkukalat, jotka jäävät kierteisiin ja nousevat sohjon seassa ylös.

Jäänalaista elämää voi tarkkailla pilkkiavannosta, johon nousevassa vedessä poukkoilevat vesikirput ja pikkukalat näkyvät hyvin ja erityisen hyvin yöllä taskulampun valossa. Suosittelen tätä havainnointia joskus niillekin, jotka eivät itse harrasta pilkkikalastusta.
Harri Dahlström