Ympäristö & elämäntapa

Kultaseppä Jan Roos takoo kihlat mieluummin kierrätyskullasta kuin uudesta raaka-aineesta.

Uusi sormus, vanha kulta

"Mitäs jos tekisin ne sormukset?", ehdottaa kultaseppä Jan Roos asiakkaakseen tuleville kihlapareille ja kyselee samantien, löytyisikö kotoa romukultaa raaka-aineeksi.

Melkein kaikki vastaavat, ettei heillä ole kultaa. Sinnikäs piironginpohjien tonkiminen kuitenkin tuottaa useimmiten tulosta: löytyy hylätty kalvosinnappi, isoäidin rikkinäinen sormus tai pariton korvakoru.

Ellei kerrassaan mitään löydy, Jan Roosilla on neuvo: "Olkaa niin rohkeita, että kerrotte etukäteen sukulaisille kihloihinmenosta." Kummitädit, äidit, tädit ja sedät saattaavat mieluusti lahjoittaa vanhan korunsa nuoren parin onnen sinetiksi.

"Sitten saattaa tulla tämmöisiä sadankin gramman pusseja", kultaseppä esittelee verstaassaan Helsingissä Pitäjänmäen Kello ja Kulta -liikkeen takahuoneessa romukulta-aarretta.

Tuollaisesta määrästä saa jo kymmenet kihlat ? siis viisi grammaa kultaa riittää puolipyöreän kihlasormuksen muotoilemiseen.

Romukulta on täyttä ainetta. Se sulatetaan ja muotoillaan uudeksi koruksi. Tekovaiheet ovat aivan samat kuin uudella kullalla.

Entäs käsityön hinta?
"Teen puolipyöreän kihlasormuksen 50 eurolla, ja jos asiakkaalla on materiaali siihen, se on koko hinta. Jos tehdään kaksi puolipyöreää sormusta, jotka painavat yhteensä kymmenen grammaa, veloitan niistä yhteensä 100 euroa. Sellaiset maksavat uutena noin 300 euroa kappale. Pariskunta säästää 500 euroa."

Sadan gramman kultapussin tuoja saa vanhoista koruista uudet sormukset, käsityön hinnan ja saa vielä rahaa takaisinkin.

Roos muistaa myös lisätä asiakkaalle, että "lisäksi te saatte hyvän ekologisen mielen".

Saku Ovaskainen selvitti vuosi sitten valmistuneessa Lahden ammattikorkeakoulun opinnäytetyössään korjaamisen ekotehokkuutta, ja yhtenä esimerkkinä hänellä oli kultasormus. Hän tutki tarkkaan, miten paljon Jan Roosin työskentely ja sormuksen materiaali kuluttavat luonnonvaroja.

Selvityksen mukaan kultasormuksen valmistus uusista materiaaleista on satoja kertoja kuluttavampaa kuin korjaaminen tai uusiokäyttö.
Uuden kullan tuotanto kuluttaa paljon luonnonvaroja ja on siis erittäin epäekologista. Kihlasormusta varten saatetaan louhia kolme?neljä tonnia malmia, ja se prosessoidaan sähköllä ja puhtaalla vedellä.

Ovaskainen päättelee tutkimuksessaan, että jos jokaiselta suomalaiselta saataisiin yksi gramma kultaa vuosittain takaisin kiertoon, yhteensa viisi tonnia, se merkitsisi vuosittain noin 50 000 tonnin vähennystä kultasepänalan luonnonvarojen kulutukseen. Tämä vastaa noin 550 suomalaisen vuotuista luonnonvarojen käyttöä.

Kulta on periaatteessa ikuista, eikä romukullan työstamisessä uudeksi tuotteeksi tapahdu hävikkiä. Sormus kuluu kuitenkin käytössä niin, että sen iäksi voidaan laskea esimerkiksi 300 vuotta.

Ekotehokkuusvertailussa oli mukana myös ohut halpatuotantosormus. Nämä markkinoille tulvivat sormukset tehdään teollisesti ohuesta, ontosta materiaalista. Tällainen sormus saattaa painaa alle gramman ja kestää käyttöä vain muutaman vuoden. Materiaali palaa harvoin kiertoon.

Sormuksen halpatuotanto on vielä kymmeniä kertoja kuluttavampaa kuin uusista materiaaleista valmistetun laadukkaan korun tuotanto. Korjaamiseen tai uusiokäyttöön verrattuna halpatuotanto on tuhansia tai kymmeniätuhansia kertoja epäekologisempaa, selviää tutkimuksesta.

"Nuoret ovat ottaneet tämän kierrätysajatuksen erittäin hyvin vastaan", Jan Roos iloitsee. Hänen asiakkaistaan seitsemän?kahdeksan kymmenestä teettää sormuksensa vähintäänkin osittain omasta romukullasta. Myös jalokiviä voi kierrättää.

"Ainoa negatiiviseksi koettu asia saattaa olla se, että valmistus kestää kaksi?kolme viikkoa eikä sormusta saa suoraan kaupasta. Toisaalta asiakas on mukana suunnittelussa ja tekoprosessissa. Pyrin siihen, että sormuksesta on yksi tai kaksi välisovitusta."

Sitten asiakkaalla onkin sormessaan yksilöllinen, kestävä koru, jossa on tunnetta. Varsinkin, jos siinä on mukana suvun kalleuksia, muistoja isoäidin tai isoisoäidin ajoilta, tai kauempaakin.

Teksti: Ritva Kupari
Kuvat: Juha Kauppinen

Kulta- ja kelloseppä Timo Turunen tarvitsi kuvan vihkisormuksen valmistamiseen kaksi kokonaista ja palan kolmatta vanhaa sormusta.