Helmikuu luonnossa

Kuva: Markku Tano / Luonnonkuva-arkisto

"Helmikuun alussa on vielä klo 6:n jälkeen riittävän pimeää", iloitsee tähtiharrastajien yhdistys Ursa mainiossa Tähdet 2004 -vuosikirjassaan. Valon paluu lienee silti kuun odotetuin luonnonilmiö.

Venus loistaa helmikuussa edelleen läntisellä iltataivaalla. Myös Mars näkyy illalla Kalojen tähdistössä, tosin himmeänä. Kirkas Jupiter näyttäytyy Leijonan tähdistössä. Jos havaitset tähdenlennon, kyse on ehkä Virginidien meteoriparvesta, joka on ajankohtainen tammi–huhtikuussa. Se tarjoaa enintään muutaman lennon tunnissa. Virginidien tähdenlennot näyttävät tulevan Neitsyen tähdistön ympäristöstä.

Norpan kuutit syntyvät loppukuussa tai maaliskuun alussa lumiluolaan. Saimaannorppien kuutit ovat yleisväriltään harmahtavia, Itämeren norppien valkeita. Kuutti painaa syntyessään viitisen kiloa. Saimaalla syntyy 50–60 kuuttia, Itämerellä ainakin tuhat.

Kaloista tunnetuin keskitalven kutija on made. Myös härkäsimppu, isosimppu ja imukala kutevat.

Saamelaisten kansallispäivä 6. helmikuuta on vasta tänä vuonna merkitty Suomessa ensimmäistä kertaa virallisiin almanakkoihin. Norjan ja Ruotsin saamelaiset pitivät ensimmäisen yhteisen kokouksen saamelaisten asian edistämiseksi 6.2.1917; kokouksen puheenjohtajana oli saamelaisen naisjärjestön edustaja Elsa Laula Renberg. Kansallispäivästä päätti Helsingissä 1992 pidetty saamelaiskongressi. Päivä on myös Saamen liputuspäivä.

Talitiaiset aloittavat laulunsa: linnut virittyvät pesintäänsä. Perinteinen ti-ti-tyy on harvinaistunut, useimpien talitinttien säe on nykyisin lyhyempi ti-ty. Myös viherpeipot aloittavat etelässä pesintäänsä; kuun lopulla koiraan voi nähdä esittämässä perhosmaista soidinlentoaan. Rannikolla meri- ja harmaalokki kaklattavat kevään tuloa, metsissä voi kuulua punatulkun vaimea soidinlaulu.
Talvi on silti helmikuussa yhä voimissaan, ja teeri, metso, pyy ja riekko yöpyvät mielellään lumen suojassa lumikiepissä. Jos lumi on pehmeää, myös pieni urpiainen voi lämmitellä lumen sisällä.