Kuluttajarobotit

Hiki valuu selkää pitkin. Sormet ovat kouristuneet kramppiin ja näkökentässä tuikkivat pienet tähdet. Alkaa huimata. Nyt pitäisi vielä kiivetä neljänteen kerrokseen. Siellä ovat lelut. Äänivalorobottia ei löydy tästäkään tavaratalosta!

Joululahjojen metsästys on piinaa. Halu ilahduttaa ja ostaa lahjaksi juuri sitä mitä toinen välttämättä haluaa ja "tarvitsee" on kova. Ainakin lasten kohdalla. Pienen miehen puheissa on vilahdellut robotti monta kuukautta ja "joulupukkelille" on pitänyt kirjoittaa jo ajat sitten. Äitinä tunnen olevani kahden tulen välissä. Vaikka teen taas periaatepäätöksen, että en osta mitään krääsää enkä kertakäyttöistä, vaan yhden isomman ja kestävämmän lahjan kullekin lapselle, kauhistun aattoiltana ostettujen tavaroiden heikkoa laatua ja valtavaa roskan määrää. Tänä vuonna täytyisi pysyä tiukkana! Mutta entäs se robotti? Siinä on hienot valotehosteet ja se pitää upeaa ääntä…

Helena Nordenstreng kertoo tässä numerossa kulutustottumuksistaan, tai siis osto- ja ostamattomuustottumuksistaan; hän inhoaa kulutus-sanaa. Totta kyllä, vasta kun hän asiasta mainitsi, kiinnitin siihen huomiota. Sanahan ihan velvoittaa ostamaan. On vaikea uskoa, että joskus on ollut aika, jolloin näyttävää ja kerskailevaa kulutusta on paheksuttu. Nykyään se on elintason mittari. Mihin asti mittari nouseekaan taas joulun ostohuumassa?

Minkä takia termiksi on vakiintunut kuluttaja? Miksi emme voisi kaikki olla kierrättäjiä, uusiokäyttäjiä tai vaikkapa markkinaharkitsijoita? Televisiosta tulisi Kuningaskierrättäjä-ohjelma ja uutisissa vedottaisiin uusiokäyttöbarometreihin.
Vaikka termit olisivat toisin, juoksisinko silti tavaratalon tungoksessa hiestä märkänä ja huimausta tuntien robottia etsien? Varmaankin. Silläkin uhalla, että alan itse muistuttaa kuluttajarobottia, joka on ohjelmoitu ostamaan aina uutta ja kuluttamaan tavaraa. Kertakäyttökulttuuriimme ei todellinen kuluttaminen, tavaroiden puhkipitäminen, enää tunnu kuuluvan. Rikkinäisiä tavaroita ei korjata, sukkia ei parsita, kenkiä ei viedä suutariin. Uuden ostaminen on liian helppoa. Kuluttaja toimii termin mukaisesti.

Luutuneita ajatusmalleja ja sanontoja on hyvä välillä ravistella ja pohtia vaikka huvikseen. Se ei maksa mitään.

P.S.Huiman hieno robotti löytyi kuin löytyikin kauppojen leluviidakosta. Se jäi ostamatta. Mallikappaleena ollut robotti oli jo käsipuoli ja toinen jalkakin liikkui kankeasti. Yksi isompi ja kestävämpi lahja on taas hakusessa…

Teksti: Johanna Mehtola