Tammikuu luonnossa

Nisäkkäät jättävät jälkiä lumeen. Tavallisimpia ovat ketun, kissan, oravan ja jänisten jäljet, varsin yleisiä myös kärpän ja lumikon sekä eri pikkunisäkkäiden painallukset. Jäljet oppii tuntemaan jälkikirjan avulla. Mittanauha on tässä puuhassa korvaamaton apu.

Pimeä aika lyhenee Etelä-Suomessa yli 14 tunnista noin 13 tuntiin vuorokaudessa.

Kaamos päättyy Utsjoella, kun Aurinko kurkkaa 17. päivänä horisontin yli.

Täysikuu loistaa 14. tammikuuta, ja uusikuu on 29. tammikuuta.

Venus loistaa kirkkaana alkukuusta illalla matalalla lounaassa, loppukuun aikana se erottuu aamulla matalalla kaakossa. Punainen Mars näkyy iltayöllä korkealla etelässä ja laskee aamuyöllä luoteishorisontin taakse. Jupiter nousee aamuyöllä kaakosta, Saturnus taas on keskiyöllä eteläisellä taivaalla. Jupiterin neljä suurinta kuuta ja Saturnuksen renkaat erottuvat hyvin tavallisella lintukaukoputkella.

Valkohäntäkauriita ja metsäkauriita lymyilee peltojen reunametsissä ja pensaikkoisissa tiheiköissä. Ne selviytyvät mukavasti, jos lumipeite ei ole kovin paksu. Runsaslumisina talvina sorkkaniekkojen menestys riippuu paljolti ruokinnasta.

Mateen kutu alkaa. Sisävesiä peittää jääkansi, Itämeren rannikot ja lahtien perukat ovat jäässä. Kylminä talvina yhtenäinen jääpeite leviää lounaassa uloimpiin saariin saakka.

Linnut ääntelevät. Metsissä kuuluu lintujen sirahteluja, tiitityksiä ja kirkkaita yhteysääniä, kun tiaisista, puukiipijöistä ja hippiäisistä koostuvat sekaparvet etsivät ruokaa puiden rungoilta ja oksistoista. Punatulkut kutsuvat kumppaneitaan vaimeilla mollisointuisilla vihellyksillä; keltasirkkuparvesta kuuluu hiljaisia sirahduksia.

Käpylinnut valmistautuvat jo pesintään ja lentelevät äänekkäästi toisiaan kutsuen mieliruokaansa etsimässä.

Ruokintapaikoilla kuhisee, kun linnut tankkaavat energiaa pitkän ja kylmän yön varalle. Oravatkin pyrkivät jaolle.

Kuvat: Asko Kaikusalo/LKA