Osallistu kesäkisaan!

Selvitämme kesäkisassamme kookkaiden haapojen määrää ja etsimme paikallisesti merkittäviä puita. Emme hae Suomen järeintä haapaa, vaikka sekin saattaa esiin putkahtaa.

Kun näet poikkeuksellisen komean haavan, mittaa rungon ympärysmitta rinnan korkeudelta, noin 130 cm maan pinnan yläpuolelta. Jos mittaaminen ei esimerkiksi puun haaromisen vuoksi juuri siltä korkeudelta onnistu, muista mainita myös mittauskohta.

Voit kirjoittaa puusta muutakin olennaista. Onko sillä komeita seuralaisia? Onko koloja tai kääpiä? Jos näet kolon asukkaan, kannattaa sekin mainita. Millainen on kasvupaikka: rehevä lehto, puronvarsi, korpinotkelma; onko paikka luonnontilainen, harventaen hakattu vai seisooko haapa aukolla yksinäisenä säästöpuuna? Näkyikö puun juurella liito-oravan oleskelusta kertovia papanoita?

Lähetä vastauksesi syyskuun loppuun mennessä Suomen Luonnon toimitukseen joko postitse osoitteeseen Suomen Luonto / Kesäkisa, Kotkankatu 9, 00510 Helsinki tai sähköpostitse suomenluonto.kesakisa@sll.fi.
Muista laittaa mukaan yhteystietosi!

Arvomme kaikkien vastanneiden kesken kolme Ritva Kovalaisen ja Sanni Sepon kirjaa Puiden kansa, viisi suurta norppapyyhettä ja viisi orvokkikuvioista tyynyliinaa.

Julkaisemme kesäkisan tulokset marraskuun numerossamme.


Haapa on arvopuu

Haapa on nopeakasvuinen ravinteisten maiden puu; kituliaana se menestyy jopa kallioilla. Haapa on monilta ominaisuuksiltaan aivan erilainen kuin metsän valtapuut, ja sen seuralaislajistokin on omaleimainen. Useimmat lajit ovat erikoistuneet joko pelkästään haavan tai haavan ja raidan seuralaisiksi. Siksi haapa on metsäluonnon monimuotoisuudelle tärkeä. Erityisen merkittäviä ovat suuret haavat, jotka tarjoavat elinmahdollisuuden vaateliaillekin lajeille.

Haavan kuori on ravinteikas kasvualusta toisin kuin metsän valtapuiden hapan kaarna. Niinpä haavalla kasvaa lukuisia vaateliaita sammalia ja jäkäliä. Tunnetuimpia ovat haavanriippusammal ja raidankeuhkojäkälä, joka kelpuuttaa kasvualustakseen myös raidan ja pihlajan. Lehvästö elättää runsaan hyönteislajiston, jonka nimikoksi voi nostaa upean haapaperhosen. Juurisienistö punikkitatteineen on yhtä lailla omaleimainen. Haaparousku ei kuitenkaan ole haavan seuralaislaji, vaan nimi johtuu lakin haavan kuorta muistuttavasta väristä.

Kuoltuaankin haapa on arvokas. Moni järeän haavan lahottaja ja kovakuoriainen löytyy uhanalaisten listoilta kuten harjasorakas ja punahärö.

Haapa on metsätaloudessa jälleen arvopuu. Peltomaita metsitetään usein hybridihaavoilla, jotka ovat kotimaisen ja amerikkalaisen haavan risteytyksiä. Varsinaisen metsämaan haapakasvustot ovat kuitenkin omaa kotoista haapaamme.

Suuret haavat ovat miltei aina lahovikaisia: kaviomainen haavankääpä löytyy lähes joka puusta. Tikatkin ovat ehtineet hakata kolojaan vanhoihin haapoihin. Jättihaavoilla ei ole arvoa tukkipinoissa. Niinpä ne usein jätetään hakkuissa säästöpuina kasvamaan ja lisäämään metsän monimuotoisuutta.