Mies – ja mikä ääni!

Radiotoimittaja Risto Nurmi on tehnyt luontoa tunnetuksi neljä vuosikymmentä ja ollut synnyttämässä Suomeen uusia tieteenaloja.Millainen on tuo leijonanharjainen mies, jolla on kanttia olla herkkä?

”Aivan niin kuin keskikesän ihana aurinkoinen päivä raukeaa illan levollisuuteen, samoin itse Suuri Suvi laskeutuu elonkorjuun aikaan syksyn odotukseen...”
Pehmeä ja tunteikas miesääni tulvii radiosta kuin lämmin merivirta. Sadassatuhannessa kodissa radiota käännetään kovemmalle ja nojatuoleissa otetaan mukavampi asento. Alkaa Risto Nurmen Luontoradio.
Nurmen sävykäs puhetapa on tullut suomalaisille tutuksi jo lähes neljän vuosikymmenen ajan. Yhteistä ohjelmille on tinkimätön laatu ja kokonaisvaltainen ote, jossa kuulija pystyy eläytymään luontoon myös tunnetasolla. Harva kuulijoista tietää, miten paljon Nurmi on vaikuttanut luonnon tuntemukseen ja suojeluun myös radion ulkopuolella.

Muusikon otteella tärkeistä asioista
Nurmen ura Yleisradiossa alkoi 1970 luonnonsuojeluun kannustavalla ohjelmalla Ei kai nyt vaieta voi, jonka hän toimitti silloisen vaimonsa Hannele Pohjanmiehen kanssa.
”Ohjelmasta pidettiin, ja meitä pyydettiin jatkamaan kaksivuotisella ohjelmasarjalla. Sen nimeksi tuli Pyöriäinen”, Nurmi muistelee.
Jo ensimmäisissä ohjelmissa musiikkijaksot kuljettivat aihetta eteenpäin. Joihinkin ohjelmiinsa Nurmi on myös säveltänyt ja soittanut musiikin. Luontopersoonan takaa paljastuu siis myös muusikko.
”Olen soittanut tanssi- ja rockyhtyeissä”, Nurmi myöntää. ”Siitä on ollut radiotyössäni paljon apua. Muusikon täytyy eläytyä yleisön tunteisiin ja vastata loppuun asti siitä, että heillä on hyvä olla. Tavallaan myös jokainen puheohjelma on sävellys, jossa rytmi ja äänensävyt vaikuttavat kokonaisuuteen.”
1970-luvun alkuvuodet Nurmi huhki freelancerina. Radion lisäksi työhön kuului elämän koko kirjo maatalouslomituksista luennointiin.
Hän toimitti Veikko Neuvosen kanssa useita ohjelmasarjoja muun muassa evoluutiosta, ympäristönsuojelusta ja maapallon energiavaroista. ”Ympäristömyrkkyohjelmasta kävimme Puolassa pokkaamassa Itä-Euroopan radiojärjestön OIRT:n palkinnon”, Nurmi muistaa.
Ahkerointi kantoi hedelmää. Nurmi palkattiin 1977 vakituiseksi toimittajaksi Ylen Kouluradioon. ”Ohjelmamme auttoivat ymmärtämään luontoa ja yhteiskuntaa”, hän kuvailee.
Vielä 1990-luvun alussa osa kuulijoista oudoksui ohjelmien tunteellisuutta, mutta Nurmen linja on pitänyt. Myöhemmin palaute on vakiintunut myönteiseksi, ja hänen ohjelmillaan on jatkuvasti yli satatuhatta kuulijaa.

Tunneyhteys on työn ydin
Kymmenen viime vuotta Nurmi on voinut erikoistoimittajana keskittyä ihmisen ja luonnon suhdetta käsitteleviin ohjelmiin. Vakituisten ohjelmapaikkojen nimet ovat Risto Nurmen Luontoradio ja Risto Nurmen Maammeradio. Persoonallisen käsittelytavan vuoksi Yle on halunnut antaa ohjelmille hänen nimensä. Mikä on suosion salaisuus?
”Pääkysymykseni jokaisessa ohjelmassani on, mitä hyvää tai rakentavaa se tuo kuulijalle, luonnolle tai yhteiskunnalle”, Nurmi valottaa. ”Teen työni ikuisuusperiaatteella. Pyrin antamaan parasta ja kestävintä mitä osaan.”
Nurmen mielestä maailmanparannus tarvitsee lujan tietopohjan. Hän on ohjelmissaan auttanut monia tutkijoita ja luontoharrastajia jakamaan kokemuksiaan. ”Olen tehnyt ohjelmia noin tuhannen ihmisen kanssa”, Nurmi arvioi. ”On ollut fantastista tavata ajattelevia ihmisiä, jotka edelleen etsivät uutta!”
Toinen Nurmelle tärkeä seikka on tunneyhteys haastateltavaan ja kuulijaan. Hänen mielestään tunteet ja mielikuvat eivät ole erillistä haihattelua vaan ihmistoiminnan pohja.
Koskettava esimerkki tunneyhteydestä on Nurmen haastattelu luontoäänittäjä Lauri Hallikaisen kanssa. Hallikainen sokeutui nuorena varusmiehenä räjähdyksessä, ja häntä estettiin vaivoin ampumasta itseään. Myöhemmin sairaalassa ikkunasta kantautunut mustarastaan laulu veti hänet takaisin elämään.
”Välillämme virtasi täydellinen yhteys äänen ja tunteiden tasolla, vaikka emme voineet vaihtaa katseita”, Nurmi kuvailee.
Nurmi näkee joidenkin nykyohjelmien huolestuttavana piirteenä negatiivisuuden, sen että katsojan tai kuulijan huomio temmataan pahantahtoisilla tunneärsykkeillä. Hänestä tv-ohjelmat, joissa jokin ihminen tai taho leimataan kielteisesti tai jopa nöyryytetään, ovat kuin koulukiusaamista viestimen välityksellä.
”Kaupallisten ohjelmien sirpaleisuus johtaa myös helposti suurten linjojen ja syy–seuraussuhteiden unohtumiseen.”

Uusia aloja Suomeen
Nurmella on vankka luonnontieteellinen koulutus, vaikka tiedonvälitys imaisikin hänet mukaansa kesken 1965 alkaneiden opintojen.
”Meitä oli puolisen tusinaa ainejärjestö Symbioosin aktivistia, jotka tajusivat, että kehitysmaa- ja ympäristöopetus kaipasivat suurta remonttia”, Nurmi kertoo. ”Järjestimme 1960-luvun lopulla aiheesta seminaarin nimeltä Väki, valta ja voima. Maantieteen laitoksella oltiin avoimia uudistuksille. Siellä järjestettiin laajempi yleisöseminaari, sitten vakituisia kursseja. Ajattelu levisi eri oppiaineisiin.”
Seminaarista innostuneina Nurmi ja kumppanit perustivat työryhmän nimeltä Interkont. Myöhemmin ryhmä tunnustettiin yliopiston hallinnossa. Rehtori Mikko Juva kutsui sitä puheessaan Kehitysmaainstituutiksi, ja nimi otettiin sitten viralliseen käyttöön.
”Asian uutuutta kuvaa, että kun toimistolle tilattiin leimasin, nimi oli tehtaalla korjattu muotoon ’Kehitysvammainstituutti’! Nykyisin se on Helsingin yliopiston kehitysmaatutkimuksen laitos.”
Instituutin tuntiopettajana Nurmi kehitti oppiaineen, jota hän kutsui ihmisen ekologiaksi. Siinä biologiaan ja maantieteeseen yhdistyivät kulttuuri ja psykologia. Hän luennoi aiheesta eri puolilla Suomea.
Kun Toivo Rautavaaran klassikkokirjasta Mihin kasvimme kelpaavat otettiin uusintapainos, innostunut Nurmi ehdotti Rautavaaralle Hyötykasviyhdistyksen perustamista.
”Rautavaara teki seuralle heti sääntöluonnoksen, ja 1978 järjestimme perustamiskokouksen”, Nurmi muistaa. ”Johdin viitisen vuotta seuran käytännön toimintaa. Tauon jälkeen olin vielä sen puheenjohtajana 1997–2006.”

Elämän rajapyykkejä
2000-luku on mullistanut Nurmen yksityiselämää sekä vakavin että onnellisin tavoin.
”Joulukuussa 2001 kävin aivan kuoleman rajoilla”, Nurmi kertoo vakavana.
”Äkkiä kaulaani iski helvetillinen kipu, kuin puukon isku. Vikaa ei paikannettu tavallisilla menetelmillä, mutta oireet johdattivat nuoren lääkärin antamaan heti oikean hoidon.
Magneettikuvauksessa paljastui, että erään valtimon seinämä oli murtunut. Eloonjäämiseni oli ollut minuuteista kiinni.”
Elämä on näyttänyt myös paremmat puolensa. Yksinelovaiheen jälkeen Nurmi avioitui vuonna 2003 Tuula Peltosen kanssa. Aktiivinen ja onnellinen pariskunta asuu Lopella, lähellä Nurmen tuttuja lapsuusmaisemia.
64-vuotias Nurmi jäi heinäkuun alussa hyvin ansaitulle eläkkeelle. Lähdön läheisyys näkyi kalenterista muttei hänen olemuksestaan. Hän toimitti viimeiset ohjelmansa samalla otteella kuin aina ennenkin: ikuisuusperiaatteella.


Ylen ykkönen lopettaa luonto-ohjelmat
Yleisradio on päättänyt lopettaa luontoa käsittelevät ohjelmat Yle Radio 1 -kanavalta. Risto Nurmen lähdettyä eläkkeelle ne aiotaan keskittää Radio Suomeen ja Radio Peiliin.
Radio ykkösen kanavapäällikkö Antti Pajamo sanoo, ettei luonto-ohjelmia ole tarkoitus määrällisesti vähentää. Niiden kokonaisaika saattaa jopa kasvaa, koska Radio Peiliin harkitaan pitempiä ohjelmia.


Risto Nurmen ohjelmia voi toivoa
Risto Nurmi jäi eläkkeelle, mutta hän mahdollisesti jatkaa Ylen Radio Suomessa ja Radio Peilissä. Hänen ohjelmiaan voi myös toivoa uusintoina kuuntelijapalvelusta (09) 1480 4333.

Teksti: Jouni Issakainen
Kuvat: Risto Nurmi