Mäyrä nähty!

Mäyrät peurojen ruokintapaikalla Kylmäkosken Taipaleen kylässä viime kesäkuussa. Paikalle tuli kahdeksan mäyrää, mutta kuvaan onnistuttiin saamaan vain neljä.

”Terveiset täältäpäin. Minulla on ilo ilmoittaa mäyrähavainnosta. Kesäkuun 26 pv, kun katsoin aamulla kuuden aikaan tuvan ikkunasta, näin mäyrän menevän pihanperältä kukkasmaan takaa puuvajan suuntaan. Ihan pelästyin, huusin miehelleni, että tule äkkiä katsomaan mikä mörkö tuolla menee. Hän kerkesi näkemään ja sanoi, se on mäyrä.
En ole koskaan ennen nähnyt, vaikka olen asunut tällä tilalla viisikymmentä vuotta. Mäyrää ei ole näkynyt enää, vaikka olen tarkkaillut mielenkiinnolla.”
Näin kirjoitti meille Aune Rouhiainen Pöytyältä.
Hänen viestinsä sopii keskiverroksi mäyrähavainnostamme. Moni näki viime kesänä mäyriä pitkästä aikaa tai ensimmäisen kerran elämässään. Se pistikin kyselemään, josko eläimet ovat viime aikoina lisääntyneet? Ylivoimainen enemmistö (99 prosenttia) myös suhtautui mäyrään myönteisesti, vähän samalla tavalla kuin siiliin.
Mäyriä syötetään monin paikoin. Usein ruokinta on aloitettu linnuille tai ruokaa on laitettu ulos kissoja varten, mutta mäyräkin on osunut apajille. Sen jälkeen ruokamääriä on lisätty, sillä mäyrien touhuja on tavattoman mukava seurata.
”Hämmästelimme mäyrää kovin ensimmäisellä kerralla. Se tutki lintulaudalta pudonneita siemeniä”, kuopiolainen Kaarina Laitinen kirjoittaa mökkivieraastaan Hirvolanniemessä. ”Rupesimme jättämään ruuantähteitä ja kalanperkeitä ikkunan alle, ja se käy ilmeisesti joka yö. Sapuskat häviävät.” Kesän aikana Laitinen onkin nähnyt mäyrän parikymmentä kertaa.


Mansikkasuu

Mäyrä kesämökin tai omakotitalon pihassa on tuttu näky, yhtä usein se nähdään ”lyllertämässä, köpöttelemässä tai topakasti kävelemässä” pitkin tietä. Monet ovat myös saaneet tuijottaa mäyrää silmästä silmään. Joskus eläin on äitynyt ”uhittelemaan” jopa koirille, tullut kohti tai noussut kahdelle jalalle. Viime hetkellä viirunaama on kuitenkin aina perääntynyt.
Metsäpoluilla kohtaamiset ovat hyvin yleisiä. Usein mäyrä on edennyt aivan liki ennen kuin on nostanut katseensa ja perääntynyt. Onpa mäyrä luottavaisena haistellut joidenkin housunpunttejakin.
Pihoilla mäyrän on nähty syövän omenia maasta, viinimarjoja ja karviaisia pensaista, kaivelevan perunoita ja komposteja sekä herkuttelevan vähääkään häpeämättä mansikkamaalla, ”maiskutus” on vain kuulunut.
”Viime heinäkuussa kun poimin mansikoita illalla, kuulin takaani jotakin puhinaa. Käännyin ja näin, että noin 10 metrin päässä kaksi mäyrää söi mansikoita kaikessa rauhassa, vaikka minäkin olin pellolla”, kustavilainen Anne Erkkilä kertoo.
Yhtä luontevasti mäyrät kiipeävät kuistille syömään kissan tai koiran kupista, tonkivat lintulautojen alustat ja saavat välillä paljonkin aikaan. Kun vantaalainen Yrjö Kuuluvainen tuli vaimonsa kanssa eräänä elokuun iltana mökiltä kotiin, he saattoivat vain kirjata mäyrien tekoset: perunat oli nostettu, ruusu- ja perennapenkit sekä kasvilava myllätty, kurkut syöty, kärhö katkaistu ja sen juurakko kaivettu esiin.


Herra Mäyrä

Mäyriä ei vainota eikä vihata. Vaikka mansikat häviävät karvaisiin naamoihin, mäyrien tuloa pihapiiriin odotellaan malttamattomana. Niitä puhutellaan kohteliaasti, herroitellaan ja rouvitellaan. Pennut ovat lapsosia, pienokaisia ja pulleroita.
Espoolainen Carita Mattson ihastui näkemiinsä otuksiin niin paljon, että asetti videokameran keittiön ikkunaan ja ohjelmoi sen käynnistymään yön hämärissä reiluksi tunniksi.
”Nauhaa katsoessani odotin jännittyneenä puolen yön aikaa”, hän kirjoittaa. ”Kameran kello näytti 23.30, ei mitään, vain tyhjää pimeää pihaa... Mutta juuri nauhoituksen viimeisillä minuuteilla, jotakin tapahtui, liikettä. Palkittaisiinko kuvaukseni? Sydän alkoi hakkaamaan kiivaasti — jokin valkoinen peitti kuvan — yöperhonen lepatteli valkoisin siivin objektiivin edessä.”
Jotkut lukijoistamme ovat tehneet tuttavuutta mäyrien kanssa pyydystäessään loukulla minkkejä ja supikoiria.
Pentti Aurola Hämeenlinnasta kertoo: ”Tämän vuoden huhtikuussa oli mäyrä taas erehtynyt loukkuun ja syönyt puoli ämpärillistä syöttinä olleita särkiä ja pieniä ahvenia. Mäyrä nukkui niin sikeästi, että se piti kepillä herätellä, jotta sain sen lähtemään loukusta.”
Aurola on havainnut, että mäyrä on kaikkiruokainen ja sen herkkua ovat turilaan toukat. Hän ei pidä mäyrää vahinkoeläimenä vaan niin vaarattomana ja harmittomana, että sen voisi rauhoittaa.
Samoin tuumii minkkien ja supikoirien pyytäjä Erkki Tabell Turusta. Hänenkin pyydykseensä osui kerran mäyrä, joka samoin kuin Aurolalla nukkui täyttä unta kalat popsittuaan. Tabell kyykistyi pyydyksen viereen ja tiedusteli mäyrältä: miksi sinä olet sinne mennyt?
”Se avasi silmänsä ja katseli minua aivan kuin kuiskaten, että miksi sinä olet tällaisen häkin tänne laittanut?”, Tabell kertoo ja toivottaa kaikille mäyrille hyviä elinvuosia Suomen luonnossa.


Mäyrä selvisi kolarista

Koska mäyrät ovat ”lyllertäjiä” ja lisäksi melko heikkonäköisiä, niitä jää paljon autojen alle. Valitettavan moni kisaamme osallistunut oli nähnyt mäyrän tienposkessa hengettömänä. Pienen eläimen ja ison auton kohtaaminen päättyy useimmiten pienemmän kuolemaan, muttei aina!
Toini Jousinen törmäsi autollaan mäyrään Ylöjärvellä. Tömähdyksen kuultuaan hän riensi katsomaan, mitä oli tapahtunut. ”Siinä mäyrä istui takamuksillaan. Silmät vain pyörivät päässä.” Jousinen oli jo kutsumassa poliisin lopettamaan loukkaantuneen, kun mäyrä nousi seisomaan ja ravisti päätään. ”Mulkaistuaan kiukkuisesti se mennä tuhahteli tiehensä ihmeen ketterästi.”
Kesäkisaan tuli viestejä 382 henkilöltä liki 500 mäyrästä, joista noin 15 prosenttia oli kuolleita.

Teksti: Alice Karlsson