Turhake 2007: Mönkijä on villi ja haitallinen

Kuva: Seppo Nykänen / LKA / Kuvaliiteri

Suomen luontoon on 2000-luvulla ilmestynyt outo tuholainen. Repii pintakasvustoa, pärpättää pahalla äänellä ja päästelee ilmaan kitkua. Se on mönkijä, keksintö, jota ilman maailma saattaisi tulla toimeen.

Mönkijän virallinen nimi on atv-ajoneuvo (all-terrain vehicle). Se on useimmiten kolmi- tai nelipyöräinen, kaksi- tai nelitahtimoottorilla varustettu kulkupeli, jota tehdään sekä maasto- että tieliikennekäyttöön.

Syyskuun loppuun mennessä on rekisteröity 3769 uutta mönkijää. Määrä on tuplaantunut vuodessa. Oikeasti koko vuoden myynti hiponee 10 000:tta, sillä maastomönkijöitä ei tarvitse rekisteröidä.

Kaikkiaan Suomen teillä ja metsissä päristelee arviolta jo yli 30 000 mönkijää. Suosio on yllättänyt jopa kaupan.

Isoilla mönkijöillä on kiistatta hyötykäyttöäkin.
”Kesäpaikkani aitan hirret vedettiin talvella saareen työmönkijällä”, ympäristötieteen dosentti Heikki Simola myöntää.

Silti ylivoimaisesti suurin osa mönkijöiden matkoista on hupiajoa. Nautinnon maksajiksi joutuvat myös luonto ja luonnossaliikkujat.
”Luontoon jää mönkijöistä pahat jäljet. Etenkin kallioilla ja soilla vehje tekee tuhojaan. Vaarassa ovat myös puut”, Simola sanoo.

Räikeimpiä luontovaurioita aiheuttavat mönkijäsuunnistukset, joissa maastoon revitään kymmeniä kilometrejä uraa.
”Kilpailuista tehdään ilmeisesti vain meluilmoitus kunnan ympäristönsuojelusihteerille. Todellisuudessa ajoalueet ovat moottoriurheiluratoja, jotka vaatisivat ympäristövaikutusten arvioinnin (yva).”

Useimmiten maastossa ajellaan omin päin. Nykylain mukaan mönkijöillä saa liikkua luonnossa vapaasti maanomistajan luvalla.
”Pelkkä maanomistajan lupa esimerkiksi järjestettyyn safari- tai kilpatoimintaan ei saisi riittää. Olen pettynyt ympäristöministeriöön. Se pitää moottoriurheilua peräti luontoliikuntana”, Simola puhisee.


Runsaspäästöinen rakkine

Mönkijöistä lähtee runsaasti häkä- ja hiilivetypäästöjä. Suhteessa ajettuihin kilometreihin niiden hiukkaspäästöt ovat jopa 50-kertaiset autoihin verrattuina.

Halvimmissa mönkijöissä on usein kaksitahtimoottori, jonka hiukkaspäästöt ovat yleensä suuremmat kuin nelitahtikoneen.
”Se johtuu siitä, että kaksitahtimoottorit rakennetaan usein niin keveiksi ja yksinkertaisiksi, että palaminen on epätäydellistä”, VTT:n erikoistutkija Juhani Laurikko sanoo.

Katalysaattoreilla häkä- ja hiilivetypäästöt voitaisiin leikata jopa neljännekseen.
”Päästödirektiivit eivät yllä maastoajoneuvoihin, ja säätely jää lähinnä valmistajien varaan. Tosin odotettavissa on lainsäädännön tiukentuminen.”

Hiilidioksidipäästöjen osalta mönkijöiden syntikuorma ei ole niin iso. ”Hiilidioksidipäästöt ovat kutakuinkin suorassa suhteessa polttoaineen kulutukseen. Mutta hupiajotunneissa tuskin pihtaillaan”, Laurikko arvioi.


Vaarallinen lelu

2000-luvulla mönkijäturmissa on kuollut kahdeksan ihmistä. Tänä vuonna kuolleita on syksyyn mennessä ollut kolme: yksi aikuinen sekä 12- ja 7-vuotiaat lapset.
Lapset ovat vastakin vaaravyöhykkeessä, sillä kaupat ja maahantuojat markkinoivat mopomönkijöitä 6–15-vuotiaille.

Alle 15-vuotiaat saavat ajaa moottoriajoneuvolla vain muulta liikenteeltä eristetyllä alueella. Maastossa onnettomuusuhka kasvaa: esimerkiksi ylämäessä vakaantuntuinen mönkijä voi keikahtaa taaksepäin.

Maastomönkijöiden villi meno päättynee ennen pitkää. Niille lienee tulossa moottorikelkkojen kaltainen rekisteripakko, joka toisi ne myös vakuutusturvan piiriin.

Mönkijät eivät ole vain suomalaisten villitys, sillä tänä vuonna maailmassa arvioidaan myytävän yhteensä 1,5 miljoonaa atv-ajoneuvoa. Haitalliset ympäristövaikutukset kattavat koko elinkaaren, valmistuksesta romuksi asti.


Kahdeksas turhake valittiin kovasta joukosta

Vuoden turhakkeen valinta on yhä vaikeampaa. Tänä vuonna ehdotuksia tuli ennätysmäärä, 333, kirjeitä ja sähköposteja saimme lähes 500.
Koska vain yksi valitaan, jäi jälleen iso pino hyviä ehdokkaita rannalle.
Mönkijän kanssa painii samassa sarjassa moni menopeli. Esimerkiksi vesiskootteri ansaitsisi turhaketittelin, mutta tällä kertaa mönkijä mönki voittoon. Kapineen ilmestyminen muun muassa kaupunkeihin lasten leikkikaluksi on skootterimenoa uudempi ilmiö.
Turhakekisa on vakiinnuttanut paikkansa. Viestejä ilman perusteluita oli häviävän vähän. Useimmat ehdotukset olivat asiantuntevia ja perinpohjaisia.

Pohjolan Voima kiusaa ihmisiä
Isoja asioita kisassa edustaa Kollajan yva, joka kirvoitti 18 ihmisen kielen.
Pohjolan Voima kaivoi haudasta vanhat, jo hylätyt suunnitelmat Kollajan altaasta ja Iijoen valjastamisesta sähköntuotantoon. Yritys pani viime lokakuussa alulle ympäristövaikutusten arvioinnin (yva) hankkeesta, vaikka Iijoen rakentamaton osa on suojeltu koskiensuojelulailla.
Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ja Pudasjärven luonnonsuojeluyhdistys tuomitsivat teon tuoreeltaan. ”Kollajan tekojärveä ja voimalaitosta koskevan arviointimenettelyn tarkoituksena on ensisijaisesti koskiensuojelulain purkaminen”, tiedotteessa todetaan. ”Yvan käynnistäminen on luottamuksen suojan rikkomista ja kansalaisten oikeusturvan halventamista.”
Samaa mieltä ovat Kollajan yvaa vuoden tai jopa ”vuosituhannen” turhakkeeksi ehdottaneet.
”Vesistöä on tutkittu ja kunnostettu voimakkaasti lohen palauttamiseksi”, Paavo Enbuska kirjoittaa. ”Tällaiset hääräilyt eivät ole omiaan vahvistamaan ihmisten luottamusta lakiin ja järjestykseen.”
”Ympäristövaikutusten arvioinnin aloittamisesta on koitunut alueen ihmisille paljon haittaa ja kärsimystä. Kollajalla pelottelun piti loppua jo 20 vuotta sitten, mutta Pohjolan Voima aloitti ihmisten turhan kiusaamisen uudelleen saatuaan koskiensuojelulain mukaiset korvaukset rakentamatta jättämisestä”, Pirkko-Liisa Luhta viestii. ”Yva-virittelyllä on pilattu Kollajan alueen kesämökkiläisten kesä.”
Toisen silkkaa sappea valuneen vuodatustulvan sai aikaan digiboksi ja digiaika; peräti 75 kisaan osallistunutta oli niitä kurkkuaan myöten täynnä. Perusteellisimmat purkaukset olivat toista liuskaa pitkiä kuten äänekoskelaisen Eeva Suvannon kirje. ”Satoja autokuormia käyttökelpoisia televisioita kyydittiin ongelmajätteisiin kuormittamaan ennestäänkin suurta jätevuorta sen sijaan, että niitä olisi voitu kierrättää vähempiosaisille ja asuntoloiden asukkaille.”
Suvanto paheksuu myös syvästi lupauksia useammista kanavista. ”Kukaan ei maininnut mitään niiden kuukausi- ja korttihinnoista.”
Turhakehistorian aikana mikään muu ei ole saanut yhtä suurta parjaustulvaa kuin ”digivouhotus”. Moitteita saivat muun muassa ratkaisun väliaikaisuus, digilähetysten tekstitysongelmat, sähkönkulutus, digiboksin jääminen valmiustilaan, katvealueet ja ohjelmien heikko taso. Turkulainen Irma Huhtala kirjoitti ytimekkäästi: ”Turhake on digi-tv elikkä kansanomaisesti lausuttuna tikiteevee.” Tikkakoskelainen Nalle Kallio perustelee puolestaan ehdokasta lauseella: ”Toimii tai sitten ei.”
Taulutelevisioonkin kätkeytyy harmillinen yllätys; se on sähkösyöppö.
Muuan lattanaan hurahtanut sai huomata sähkölaskunsa nousseen noin tuhat kilowattituntia vuodessa. Mitä suurempi ja litteämpi televisio, sitä enemmän se kuluttaa sähköä.

Suomalaiset keski-ikäiset ja vanhemmat ihmiset eivät ole tottuneet tuhlaamaan. Asenne on siirtynyt nuorempaan polveenkin — ainakin turhakekisan mukaan. Kertakäyttöisyyttä ja yksittäispakkaamista moittivat voimakkaasti etenkin nuoret. Esimerkiksi vauvanhoitoon suunnattuja helpotuksia kuten kertakäyttöisiä vaippoja, ruokalappuja ja hoitoalustoja pidetään rahastamisena ja jätemäärien kasvattamisena.
”Jos jaksaa raahata kertakäyttöisiä hoitoalustoja ja ruokalappuja hoitolaukussa tai repussa, niin jaksaa kyllä raahata vastaavaa kestotuotettakin”, Saija Kotila sanoo.
Uutuustuote maidon makupilli sai myös monen äidin tuohtumaan.
”Makupillillä pyritään houkuttelemaan lapsia juomaan maitoa. Pillissä on esimerkiksi mansikan tai suklaanmakuinen aromi, ja kun maitoa juo sen läpi, maku siirtyy juomaan”, Päivi Pottonen kirjoittaa. ”Tällaiset makeaan ja luonnottomaan makumaailmaan totuttavat turhakkeet pitäisi hävittää maailmankartalta.”
Myös kertakäyttöiset kuukautissuojat haluttaisiin jo siirtää historiaan.
”Vaihtoehtoina ovat ekologiset kuukautiskerääjä, kestositeet ja -pikkuhousunsuojat”, oululainen Satu Mäkelä kertoo.
Myös Maijastiina Kaski potkaisisi kertakäyttöiset kuukautissuojat unholaan. Hän uskoo, että ”kertiskulttuuri” rehottaa, koska naisilla ei ole tietoa eikä kokemusta vaihtoehdoista. ”Koulussa terkkarit tarjoavat tytöille vain joko siteitä tai tamponeita.”

Ulkoilman lämmitystä
Ilmastonmuutoksen aikana luulisi, että markkinoille tulisi pilvin pimein energiaa säästäviä laitteita, mutta mitä vielä. Nyt on ryhdytty lämmittämään ulkoilmaakin. Vauhdittajaksi ilmaantui ravintoloiden tupakointikielto, joka ajaa sauhuttelijat ulos. Talven kynnyksellä yksi ja toinen ravintola on hankkinut terassilleen sähköllä tai kaasulla toimivan lämmönlähteen.
”Miksi lämmittää ulkoilmaa, kun voi pukea villapaidan päälle?” Tarja Nurkkala Iittalasta kysyy.
”Normaalijärjellä varustetun ihmisen pitäisi jo ymmärtää, että energian tuhlausta tulee ilmastonmuutoksen perusteella välttää ja jopa yksittäiset turhaan palavat hehkulamputkin on sammuteltava”, Esa Lepola Hämeenlinnasta napauttaa. ”Lisäksi jo ajatuksenakin syysillan lämmittäminen kuulostaa yhtä tehokkaalta kuin (kaikkien tunteman Jaakon) kylmän kiven järveen heittäminen.”

Hirvikärpänenkin sai äänen
Vuoden turhaketta haettiin nyt kahdeksatta kertaa. Kilpailun luonne on tullut suomalaisille jo tutuksi. Kirjo on hyvin isoista ilmiöistä melko harmittomiin, mutta ärsyttäviin esineisiin. Pomarkkulaisen Pekka Hakalan sai tarttumaan kynään oudot uikkarit, jotka peittävät vain toisen ”kinkan”. Epäselväksi jäi, mikä turhautumisen aiheutti. Olisiko toisenkin kinkan pitänyt näkyä?
Kauniit kainalot -mainos arsytti Riina Eskolaa. ”Kainalothan ovat luonnostaan katseilta piilossa. Ei kai kukaan jaksa koko päivää kainaloitaan esitellä?”
Eräs kisailija halusi nimetä turhakkeeksi pöljän naapurinsa. Purkauksen syynä on naapurin innostus ”kaikkeen mikä pärisee ja savuaa”.
Eläimistä turhakkeiksi ehdotettiin hirvikärpästä ja merimetsoa. ”En koe sitä tarpeelliseksi”, viestitti merimetsolle äänensä antanut.
Miesten ja naisten maailman erilaisuus tulee turhakekisassa esille. Raja ei ole viivasuora, mutta miesten ehdotukset ovat usein hyvin teknisiä kuten moottoriajoneuvot,
Windows Vista -käyttöjärjestelmä ja UBS-liittimellä toimivat koneet. Digiajasta ja -laitteistakin tuli enemmän postia miehiltä kuin naisilta.
Naiset löytävät turhakkeita lasten maailmasta, päivittäistavarakaupasta ja keittiöstä. Munankeitin, riisinkeitin ja popcornikone ovat jo klassikoita, mutta uusia ehdotuksia oli tälläkin kertaa enemmistö.
Viime aikojen ilmiöitä ovat muun muassa räjähdysmäisesti lisääntyneet leikkeleiden ylisuuret muovipakkaukset, valmiiksi kuutioitu lenkkimakkara, toiselta puolelta maapalloa tuotu ”tuore” kala ja ostamaan houkuttelevat tuoksut kaupoissa, tuoksumainonta.

Teksti: Jarmo Pasanen, Alice Karsson