Keskiaukeama: Norpparetkellä Pihlajavedellä

”Onko Kesamonsuarelle tulijoita? Minun matkaani piäsöö kaheksan immeistä.” Näin huutelee luontokuvaaja Juha Taskinen Savonlinnan torilla kesäkuun 8. päivänä. Kyse ei ole turistien houkuttelemisesta vaan Suomen Luonnon lukijamatkasta, norpparisteilystä Pihlajavedellä.
Parikymmentä immeistä tungeksii rinkkoineen kolmeen isohkoon veneeseen, Saimaan, Vekiin ja Taskisen omaan, vielä nimettömään paattiin.
Matka Kesamonsaaren Piispanhuvilalle kestää muutaman tunnin. Se käytetään herkeämättömään kiikarointiin. Eikä majapaikassakaan turhia tohista. Jokainen etsii kiireesti makuusoppensa, ja pian olemme jo malttamattomina laiturilla vaatimassa vesille.
”Norppa on kiven värinen ja sen näkeminen vaatii tottumusta”, Taskinen selostaa. Eikä vain kiven värinen vaan myös muotoinen! Vähän väliä jonkun sydän sykähtää, mutta aina mötikkä osoittautuu kiveksi. Pian myös verkon kohot alkavat näyttää norpan päiltä.
Mutta me näemme oikean norpan heti ensimmäisellä etsintämatkallamme. ”Katsokaa saaren korkeimmalle kohdalle, loistoon!” Taskinen huutaa.
Hetki on upea. Suurin osa meistä ei ole ole koskaan nähnyt saimaannorppaa luonnossa. Otus näyttäytyy muutamia kertoja ja livahtaa sitten saaren suojiin. Tämä on selvästi Ujo.

Olemme liikkeellä oikeaan aikaan, sillä keväällä ja alkukesällä norpat makailevat päivisin rannoilla karvanvaihtopuuhissa. Loppukesää kohti mötkäleitä näkee rannoilla vain öisin.
Jos ajankohta onkin hyvin valittu, ilmoille ei Taskinenkaan mitään voi, vähän väliä Pihlajavedellä sataa. ”Sateella norpat menevät veteen nukkumaan. Ne eivät tykkää, kun vesi räpsähtelee viiksikarvoihin.”
Viikset ovat muutenkin aivan erityiset. Aina ennen sukellusta norppa kastelee viiksensä. ”Joskus kun eläin on epävarma siitä mitä tapahtuu, se painaa viiksenkärkensä veden pintaan samalla lailla kuin vesihämähäkki jalkansa”, Taskinen kertoo. ”Se ikään kuin kuuntelee viiksillänsä.”

Seuraavana aamuna joukkoomme liittyy Mervi Kunnasranta, joka on tutkinut norppien käyttäytymistä radiolähettimillä. Lähettimet ovat paljastaneet muun muassa, että norpat osaavat piiloutua kiviröykkiöihin ja esimerkiksi kallioluoliin, joihin on pääsy vain veden alta.
Tietoa on saatu myös sukelluksista. ”Norppa on noin viidenneksen elämästään veden pinnalla, muun ajan se viettää sukelluksissa”, Kunnasranta sanoo. ”Sukellukset kestävät muutamasta minuutista jopa kahteenkymmeneen minuuttiin.”
Saimaannorpat sukeltavat keskimäärin 10–16 metriin, syvimmät sukellukset ovat ulottuneet 40 metriin. ”Mutta se johtuu siitä, ettei mittausalueella ollut sen syvempää”, Kunnasranta kertoo. ”Merellä norpat sukeltavat jopa 250 metriin.”

Ajelemme eteenpäin kolmen veneen saattueessa. Rantojen tähyämisen ohella seuraamme nyt valppaina Taskisen ja Kunnasrannan reaktioita. He tuntevat norppapaikat kuin omat taskunsa.
Sitä paitsi norpat ovat hyvin paikkauskollisia. Esimerkiksi Saiman, jonka Taskinen näki jo 1979, voi edelleenkin tavata samalta kiveltä loikoilemassa.
”Norpilla on omat reviirinsä”, Kunnasranta vahvistaa. ”Etenkin vanhat köriläät pysyvät paikoillansa, nuoret yksilöt sen sijaan saattavat liikkua laajallakin alueella.”
Samassa Taskinen pysäyttää veneen moottorin ja näyttää käsimerkeillä minne pitää katsoa. Norppa etuoikealla vedessä!
Kiihtymys on niin suuri, että lapsetkin livahtavat kannelle ilman pelastusliiviä. Sade noruu niskaan, mutta me vain kiikaroimme. Norppa ui ja sukeltelee. Se katsoo välillä meitä ja ikään kuin keikistelee, ui taas eteenpäin ja hyppää uppeluksiin kiiltävä selkä kaarella. Norppa saa nimen Tyrkky.
Kolmantena — ja viimeisenä — retkipäivänämme ”norpitellaan” kotimatkalla. Harva kuitenkaan uskoo, että onni voisi potkaista kolmannen kerran. Mutta se potkaisee.
Pian lähtömme jälkeen näemme norpan keskellä selkää olevan luodon rannassa. Jälleen saamme seurata tovin sulavaa uintia ja ruokailusukelluksia. Norppa on niin rauhallinen, ja mekin jo mukamas konkareita, että norpasta tulee Tyyni.

Saimaannorppa on maailman harvinaisimpia eläimiä. Kovien suojeluponnistelujen ansiosta kanta on kasvanut 220–250 yksilöön. Linnansaaren kansallispuisto Savonlinnan pohjoispuolella on saimaannorpan parasta lisääntymisaluetta, joskin viime vuosina Pihlajavesi on työntynyt edelle.
Varmimmin norppia näkee kuitenkin Koloveden kansallispuistossa, jossa moottoriveneen käyttö on kielletty. ”Norpilla on Kolovedellä paljon piilopaikkoja, mutta öisin niitä näkee uimassa”, Taskinen paljastaa.
Kesäyöllä kanootilla Kolovedellä. Sinne me onnelliset kolme norppaa nähneet rupesimme oitis haaveilemaan.

Teksti: Alice Karlsson
Kuvat: Alice Karlsson