Ympäristö & elämäntapa: Professori Liisa Sihvonen: Suomen tuotantoeläimet ovat vielä terveitä

Viimeaikaiset eläintautitapaukset ovat säikäyttäneet: palavia ruhoja ja vapisevia lehmiä on nähty riittämiin. Epäilykset eläintuotantoa kohtaan ovat heränneet myös meillä.
”Eläintuotanto on Suomessa yleisesti ottaen hyvin hoidettu ja meillä on todella hyvä eläintautitilanne”, sanoo professori Liisa Sihvonen Eläinlääkintä- ja elintarviketutkimuslaitoksen (Eela) virologian tutkimusyksiköstä.
”Ruotsissa ja Norjassa on hyvin samantapainen tilanne kuin Suomessa, mutta heti kun mennään etelämmäksi, tarttuvia eläintauteja löytyy täysin toisella tavalla.”
Sihvosen mukaan syy on se, että esimerkiksi Britanniassa, Ranskassa ja Saksassa on paljon eläimiä ja niillä tehdään kovasti kauppaa. ”Lisäksi eläimille yritetään keksiä halpaa ruokaa, ja se voi tulla hirveän kalliiksi.”

Suomen tilat vielä pieniä
Meillä ei ole löytynyt hullun lehmän tautia (BSE) eikä suu- ja sorkkatautia. Kanoissa ei ole salmonellaa, lampaissa ei ole skrapia, eikä sioissa trikiinejä. Kaikki tämä johtuu Sihvosen mukaan siitä, että Suomessa valvotaan eläinten maahantuontia. Lisäksi tilat ovat meillä pieniä, ja ne ovat hajallaan. Eläimiä ei myöskään kuljeteta paikasta toiseen siihen tahtiin kuin muualla.
”Isompia yksiköitä on kuitenkin tulossa ja niiden mukana lisääntyvät riskit”, Sihvonen sanoo. ”Kysymys ei kuitenkaan ole pelkästään siitä, paljonko eläimiä on vaan minkälaiset olot niillä on.”
”Esimerkiksi lehmien olisi hyvä päästä ulos vaikka vain osaksi aikaa. Olisivat vaikka päivät ulkona ja yöt sisällä.”
Ulkona liikkuminen ja tuoreen heinän syöminen vaikuttaa lehmiin monella tavalla. ”Niiden jalat pysyvät kunnossa ja koko fysiikka ja sitä kautta puolustusmekanismi toimivat paremmin. Ja kun eläimet voivat hyvin, siitä hyötyy myös eläinten omistaja”, Sihvonen toteaa.
Hullun lehmän tauti on herättänyt vaatimuksia koko eläintuotannon siirtymisestä luomutuotantoon. Sihvosen mukaan taudin syy on kuitenkin yksiselitteisesti liha–luujauho. ”Nythän liha–luujauhon syöttäminen on kiellettyä, joten asia on siltä osin kunnossa.”
”Luomutuotanto on kuitenkin yksi vaihtoehto niille, jotka haluavat, että eläintuotanto on tietyllä tavalla kontrolloitua.”
”Meillä on sitä paitsi aika vähän todellista tehotuotantoa”, Sihvonen toteaa. ”Suomessa kutsutaan tehotuotannoksi maitotilaa, jossa on 60–100 lehmää. Muualla maailmassa sellainen on vielä hyvin pieni tila.”

Suu- ja sorkkatautia voi ehkäistä
Suu- ja sorkkatauti puhkesi Britanniassa vuoden alussa ja levisi muualle Eurooppaan nopeasti. Taudin leviäminen saatiin pysäytetyksi tilojen eristämisellä ja ruhojen hävittämisellä.
Taudin puhkeaminen oli yllätys. ”Suu- ja sorkkatautia ei ole ollut Euroopassa pitkään aikaan. Kreikassa on ollut 1990-luvulla muutama epidemia ja Italiassa 1993 mutta muuten ei juurikaan. Etelä-Amerikassa, Aasiassa ja Afrikassa tautia sen sijaan on paljon, koska ehkäisytoimiin ei ole varaa.”
Suomessa tautia ei ole tavattu yli 40 vuoteen. Ja sopii toivoa, ettei se meille leviäkään. ”Tautista lihaa ei osteta, ja myös eläimet kärsivät: tauti aiheuttaa kauheita rakkuloita sorkkiin ja suuhun, ja niihin voi lisäksi tulla bakteeritartunta.”
Suu- ja sorkkatautia voidaan ehkäistä ennalta muun muassa siten, että tiloille ei päästetä vieraita ihmisiä. Eläimille ei myöskään pidä syöttää lihajätettä.
”Sioille olisi luonnontaloudellisesti järkevää syöttää ruuantähteitä, mutta se on valtava tautiriski”, Liisa Sihvonen toteaa. ”Esimerkiksi viimeisin eurooppalainen epidemia alkoi todennäköisesti ruokajätteestä, jonka raaka-aineet oli tuotu kolmannen maailman maista.”

Teksti: Alice Karlsson