Energiapeli uusiutuu

Kannattaako Suomen rakentaa lisää ydinvoimaa, kun uusiutuva ja työllistävä energiatekniikka odottaa ottajiaan?

”Juuri nyt jaetaan uusiutuvien energiateknologioiden markkinat kymmeniksi vuosiksi eteenpäin. Viides ydinreaktori merkitsisi takapakkia kehitykselle”, sanoo kansalaisjärjestöjen Valtavirta-verkoston energia-asiantuntija Simo Kyllönen.
”Vastakkainasettelu ei ole oikein. Ydinvoima ei lopeta uusiutuvien energialähteiden kehittämistä vaan antaa siihen aikaa”, sanoo Energia-alan Keskusliiton Finergyn toimitusjohtaja Juhani Santaholma.
Kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että energian käyttöä tehostetaan, energiaa säästetään, fossiilisten polttoaineiden käyttöä vähennetään ja uusiutuvien energialähteiden käyttöä edistetään. Näin on tehtävä, jotta saavuttaisimme Kioton pöytäkirjan tavoitteen. Sen mukaan EU:n vuotuisten kasvihuonekaasupäästöjen tulee olla 2008 –2012 kahdeksan prosenttia pienemmät kuin 1990 ja Suomen päästöjen keskimäärin tuon vuoden tasolla.
Nyt päästömme ovat 1990 tasolla, mutta tilanne vaihtelee. Ellei muutoksia energiapolitiikassa ja energiantuotannossa tehdä ja talous kasvaa muutaman prosentin vuosivauhtia, kasvihuonekaasupäästöt saattaisivat nousta 2010 mennessä jopa parikymmentä prosenttia.
Eduskunnan kesäkuussa hyväksymässä hallituksen kansallisessa ilmastostrategiassa puolet ongelmasta ratkaistaan energiaa säästämällä ja uusiutuvien energialähteiden käyttöä lisäämällä. Toinen puoli päästövähennyksestä hoituu joko rakentamalla viides ydinvoimalayksikkö tai korvaamalla kivihiiltä maakaasulla.
Kansalaisjärjestöjen ydinvoiman vastainen Valtavirta-liike arvostelee ilmastostrategiaa liian vähäisestä energiansäästöstä ja liian vähäisestä uusiutuvien energialähteiden käyttöönotosta. Sen laskelmien mukaan ydinvoimaa ei tarvita. Teollisuusjärjestöt puolustavat kiivaasti ydinvoimalahanketta ja halvan perusvoiman tulevaisuutta. Valtioneuvostolla on parhaillaan käsiteltävänään Teollisuuden Voiman periaatepäätöshakemus uudesta ydinvoimalasta. Sen odotetaan tulevan eduskuntaan lähiaikoina.

Ydinpolttoaineen tuotanto saastuttaa
Ydinvoimasähkön tuotannossa ei juurikaan synny kasvihuonekaasupäästöjä, ja siitä onkin tullut ydinvoiman kannattajien pääargumentti viime vuosina.
Sen lisäksi ydinvoima on paras ratkaisu, koska polttoainekustannukset jäävät pieniksi, hinta on vakaa ja tuote on kotimaista sähköä — tuontiriippuvuutta ei pidä kasvattaa, sanoo Teollisuuden Voima.
Ydinpolttoaineen, rikastetun uraanin, hinta ei olekaan ongelma. Polttoainetta tarvitaan vähän, Olkiluodon voimalalle riittää alle kymmenen rekkakuormallista vuodeksi, eikä polttoaineen kysynnälle maailmalla ole paineita. Yhdysvalloissa ja Länsi-Euroopassa ei ole ydinvoimalahankkeita. Ruotsi, Saksa ja Belgia sulkevat voimalansa asteittain. Saksassa on päätetty korvata suurin osa ydinsähköstä tuulivoimalla.
Vakavan kriisin sattuessa ydinvoimalan toiminta voi kuitenkin vaarantua, sillä Suomeen varastoidaan polttoainetta vain yhden vuoden tarpeiksi. Ydinvoiman kotimaisuus onkin vastustajien mielestä harhautusta, kun polttoaine ja reaktoritekniikkakin tuodaan ulkomailta.
Uraanin louhinnassa ja rikastamisessa syntyy kasvihuonekaasuja. Louhinta tuottaa myös suuria määriä radioaktiivista jätettä ja saastuttaa laajoja alueita. Uraanimalmin käsittelyssä on monia vaiheita, ja uraania liikutellaan eri muodoissa maasta ja mantereelta toiselle. Käytön jälkeen liikkuu vielä ydinjäte; varsinkin plutoniumia sisältävän mox-polttoaineen kuljettaminen on riskialtista.
Uraanin louhintaan alkuperäiskansojen mailla liittyy terveysongelmia ja ihmisoikeusloukkauksia. Suomeen tuotavaa uraania louhitaan kanadalaisten intiaaniheimojen ja Australian aboriginaalien asuinsijoilla. He vastustavat louhintaa.

Terrorismi ja muut uhat
Ydinjäteongelma on haluttu erottaa ydinvoimalahankkeesta omaksi siistiksi Posiva-paketikseen. Ympäristöjärjestöjen mielestä ydinjätteen loppusijoitusta ei ole missään ratkaistu turvallisesti, ja muualla maailmassa tunnustetaankin tutkimusten olevan kesken.
Satojatuhansia vuosia säteilevän jätteen hautaamisessa peruskallioon on kriitikoiden mielestä monia ongelmia: säilytyskapseleiden korroosio-ongelmat, veden virtaukset kallion halkeamissa ja halkeamien tunnistaminen, seuraavan jääkauden vaikutuksia ei pystytä ennakoimaan. Suurin uhka on tietenkin radioaktiivisten aineiden kulkeutuminen pohjavesien mukana halkeamia pitkin pintavesiin ja luontoon.
Ydinvoimalaonnettomuuden todennäköisyys on Suomessa pieni, mutta riski on olemassa. Erehdykset ja virhearvioinnit kuuluvat kaikkeen ihmisen toimintaan.
Syyskuussa havahduttiin terrorismin uhkaan. Suomen ydinvoimaloiden, myös suunnitellun viidennen ydinvoimalayksikön, seinät kestävät pienlentokoneen mutteivät matkustajakoneen törmäystä. Lentoreitit kiertävät ydinvoimalat ja voimaloiden lähistöllä on Suomessa lentokielto. Matkustajakoneen törmäys ei automaattisesti aiheuta suuronnettomuutta, mutta ydinreaktorin vaurioituminen ja myös ydinkatastrofi on mahdollinen.

Voimalayhtiöiden vastuu halutaan suuremmaksi
Suomen ydinvoimateollisuus vastaa mahdollisen onnettomuuden seurauksista lain mukaan vain 1,5 miljardilla markalla. Ylittävien kustannuksien maksajiksi joutuvat kansalaiset. Vakavan reaktorionnettomuuden kustannukset voivat nousta yli sataan miljardiin markkaan. Muun muassa Säteilyturvakeskus on pitänyt korvaussummia riittämättöminä.
Kansanedustaja Annika Lapintie (vas.) on tehnyt 41 kansanedustajan kanssa aloitteen ydinvastuulain muuttamiseksi siten, että ydinlaitoksen haltijan vastuu aiheuttamistaan vahingoista olisi rajaton eli sama kuin muillakin teollisuuden harjoittajilla. Vakuutus kattaisi vahinkoja 8,5 miljardiin markkaan asti ja ydinvoimayhtiön omistajat vastaisivat omaisuudellaan niin pitkälle kuin se riittää; lopulta maksajaksi jäävät tässäkin kansalaiset.
Lakialoitteen toteutumisen luulisi vaikuttavan ydinenergian hintaan ja kilpailukykyyn. Finergyn Juhani Santaholma arvioi, että hinta nousisi hyvin vähän.
”Vakuutusmaksut eivät ainakaan tee hintaa niin kalliiksi, että ydinvoiman kilpailukyky menisi. Suomessa on vallalla sellainen filosofia, että panostetaan ennemmin laitoksen turvallisuuteen ja teknologiaan kuin vakuutuslaitoksiin”, hän selventää.
Tulevaisuudentutkimuksen emeritus-professori Pentti Malaska sen sijaan laskee, että lisähintaa voisi tulla vakuutuksen hinnoittelusta riippuen jopa 20 p/kWh. ”Ja silloinkin mukana on vain alle kymmenen prosenttia arvioiduista suurimmista vahinkokustannuksista. 8,5 miljardia markkaa on myös pieni osa siitä, mitä vakuutuskatto on Yhdysvalloissa. Joka tapauksessa lisäkustannus on ydinvoiman kannattavuusvertailuille tuhoisa.”
Malaska arvelee myös, että ydinvoimaa saatetaan ajaa Suomeen epäterveen alhaisella liiketaloudellisella hinnoittelulla siksi, että viidennen ydinvoimalayksikön myötä ydinvoimabisnes voi laskea saavansa uuden mahdollisuuden maailmanlaajuisesti.
”Suomen ydinvoimateollisuus käyttää kannattavuuslaskelmissaan alhaista pääoman korkokantaa, 4 prosenttia vuodessa plus inflaatio, jollaista ei käytetä missään muissa liiketaloudellisissa laskelmissa. Markkinoiden terveillä 12–15 prosentin tuotto-odotuksilla yksikään yritys ei voisi pitää ydinvoimaa kannattavana sen pääomavaltaisuuden, pitkän rakennusajan ja joustamattoman tuotantotavan vuoksi, niin kuin ei Yhdysvalloissa eikä muissa markkinatalousmaissa ole tehtykään 20 vuoteen”, Malaska lataa.
Noin viiden vuoden rakentamisjakson aikana 1000 megawatin laitokseen uppoaa vähintään 10 ja 1600 megawatin laitokseen yli 15 miljardia markkaa.
”Kansainvälinen raha on hyvin kiinnostunut ydinvoimahankkeestamme; rahoitus ei ole ongelma”, Juhani Santaholma vakuuttaa.
Valtaosa rahoituksesta hankittaisiin yksityisiltä rahamarkkinoilta. Kriitikot arvioivat, ettei uuteen energiatekniikkaan riitä enää ydinvoimalan rakentamispäätöksen jälkeen panostusta eikä tarvetta. Suomen luonnonsuojeluliiton mielestä jo nykyinen suunnitteluvaihe estää investointeja; päätöstä odotetaan, koska ydinsähkön pelätään tukkivan markkinat muilta vaihtoehdoilta.
”Jos 1300 megawatin ydinvoimalaitos kytkettäisiin verkkoon joskus vuonna 2010, se aiheuttaisi nykyisellä kasvuvauhdilla suuren ylikapasiteetin sähkön tuotannossa noin kymmeneksi vuodeksi. Sinä aikana ei uusia lähteitä voitaisi ottaa käyttöön ja vanhojakin voitaisiin kilpailla ulos markkinoilta. Paikalliset sähkölaitokset menettäisivät asiakkaitaan. Ydinvoimalaitos tuhoaisi Suomen kehittyvän energiahuollon kestävän kehityksen suunnan”, Malaska visioi.
Kauppa- ja teollisuusministeri Sinikka Mönkäreen mielestä sen sijaan ydinvoiman lisäkäyttö sopii hyvin kestävän kehityksen tavoitteeseen. Hänen mukaansa energiantuotannon rakenteiden muutos tapahtuu asteittain luopumalla huonoimmista vaihtoehdoista; niihin ydinvoima ei kuulu.

Uusiutuvat energiahaasteet
Energian kokonaiskulutus on meillä kasvanut 20 vuodessa noin 1,4-kertaiseksi. Sähkön kulutus on samassa ajassa kuitenkin kaksinkertaistunut. Kasvu on hidastunut viime vuosikymmenellä.
Teollisuus kuluttaa noin puolet Suomen energiasta ja hiukan yli puolet sähköstä, ja teollisuuden, varsinkin mekaanisen metsäteollisuuden, tarpeet sanelevat perinteisesti energiapolitiikan suunnan. Tilanne on kuitenkin muuttumassa: Ilmastostrategiassa todetaan, että talouden kasvua ylläpitävät toimialat, joiden tuotannossa energiapanos ei ole merkittävä kuten palvelut ja elektroniikkateollisuus.
Sähkönhankintavaihtoehdot vaikuttaisivat eniten paljon energiaa vaativien toimialojen kuten metsäteollisuuden, kemianteollisuuden, metalliteollisuuden ja rakennusaineteollisuuden kehitykseen. Ne työllistävät kuitenkin yhä vähemmän. Jos Tornion terästehtaan suunniteltu tuotannon kaksinkertaistaminen toteutuu, se työllistää 150 ihmistä lisää mutta vie peräti yhden prosentin koko Suomen sähkönkulutuksesta
”Moniarvoista keskustelua monipuolisesta ja hajautetusta energiantuotannosta on vielä nykyäänkin vaikea käydä”, Simo Kyllönen arvostelee. ”Kuitenkin tutkimukset kertovat energiansäästön ja uusiutuvien energiamuotojen valtavista mahdollisuuksista. Niiden käyttöönottoon tarvitaan vain poliittista tahtoa.”
Ilmastostrategian mukaan uusiutuvan energian edistämisohjelma parin vuoden takaa pannaan toimeen (KTM:n julkaisuja 4/1999). Tavoitteena on, että uusiutuvaa energiaa käytetään 2010 noin 50 prosenttia enemmän kuin 1995. Se tuo noin seitsemän prosentin vähennyksen nykypäästöihin ja kattaa noin puolet päästöjen vähentämistavoitteesta. Uusille energiamuodoille ja teknologialle annetaan nykyistä enemmän investointi- ja verotukea.
Strategian mukaan otetaan käyttöön myös vuosi sitten valmistunut energiansäästön edistämisohjelma. Energiaverotusta kehitetään kulutusta ohjaavaksi. Liikenne, rakennustoiminta, yhdyskuntasuunnittelu, maa- ja metsätalous sekä jätehuolto joutuvat päästövähennyksien kohteiksi.
Valtavirran mielestä tämä ei riitä. Strategiassa jätetään käyttämättä lähes puolet jo nyt Valtion teknisen tutkimuslaitoksen (VTT 2001) tutkimista sähkön säästömahdollisuuksista. Voimakkaammilla toimilla voitaisiin päästä kaksi kertaa parempaan tulokseen. Kustannukset nousisivat myös, mutta säästöinvestoinnit maksavat itsensä takaisin neljän vuoden sisällä, kun uuden energiantuotannon takaisinmaksuaika on 10–15 ja ydinvoimalan 30 vuotta.
Strategiassa esitetään vaatimattomia tavoitteita myös bioenergian, tuulivoiman ja lämpöpumppujen käytön lisäämiselle, vaikka kauppa- ja teollisuusministeriön taustaselvityksestä (KTM 24/1999) käy ilmi, että tekniset ja taloudelliset mahdollisuudet ovat valmiina.
Valtavirta on tehnyt ilmastostrategian taustaselvitysten perusteella esimerkkilaskelman, jossa VTT:n osoittamien lisäsäästöjen ohella tuulivoiman käyttö kaksinkertaistuu ja biopolttoaineiden osuus kasvaa muun muassa hakkuutähteiden, ensiharvennuspuun, taimikonhoitopuun ja peltobiomassojen avulla sekä metsäteollisuuden puuperäisinä polttoaineina. Näin ydin- tai maakaasuvoiman tarve puolittuu.

Uusi tekniikka työllistää
Uudesta energiatekniikasta ennustetaan merkittävää, jopa tietotekniikan veroista työllistäjää. Energiatekniikan vienti kasvoi viime vuonna 19,2 miljardiin markkaan eli 6,5 prosenttiin koko viennistä. Suomi on maailman johtavia energiateknologiamaita.
Muun muassa kehitysmaissa tarvitaan lähivuosina uutta tekniikkaa kasvihuonekaasujen vähentämiseksi, koska niiden päästöjen arvioidaan nousevan kymmenessä vuodessa teollisuusmaiden päästöjen tasolle.
Uusien tekniikoiden työllistämisvaikutus ydinvoimaan verrattuna on vähintään kaksin–viisinkertainen. Työpaikat syntyvät lisäksi pienten voimaloiden myötä kaikkialle Suomeen. Jo ilmastostrategian mukainen puuenergian käytön lisäys työllistää 9000 henkilöä.
Jos ilmastostrategian EU:n pienimpiin kuuluva tuulivoimatavoite 500 MW toteutuu, kapasiteetti tuottaisi 1,1 TWh sähköä vuonna 2010. Tämäkin lisäys työllistäisi 2100 henkeä vuodessa.
Tuulivoimaloiden tekninen kehitys ja sarjatuotanto laskevat arvioiden mukaan tuulivoiman kustannukset ydin- ja hiilivoiman tasolle Suomessa viiden–kymmenen vuoden kuluessa.

Katse kauemmas
Maakaasua pidetään siirtymäajan energiamuotona. Se ei ole ongelmaton vaan tuottaa hiilidioksidipäästöjä, joskin noin puolet vähemmän kuin kivihiili. Kaikkien polttoaineiden, myös biopolttoaineiden, pienhiukkaspäästöt rasittavat ihmisten terveyttä. Osa hiukkaspäästöistä saadaan jo nyt kuriin pesemällä ja suodattamilla, mutta kaiken kaikkiaan päästölähteiden tutkiminen on vasta alkuvaiheessa.
Jo tunnettujen uusiutuvien energialähteiden rinnalle ovat kymmenen vuoden kuluessa tulossa biokaasua tai maakaasua käyttävät mikroturbiinit ja vetykäyttöiset polttokennot. Kaupallisen käytön kynnyksellä on puun kaasutustekniikka, jolla puusta tuotetaan enemmän sähköä ilman pienhiukkaspäästöjä. Hajautetun tuotannon ohjaamiseen ja verkkoon liittämiseen on kehitteillä ja jo koekäytössä virtuaalivoimaloita, jotka toimivat internetissä. Näin sähkön siirtokustannukset ja siirtohävikit jäävät mahdollisimman pieniksi.
Ydinvoiman lisärakentaminen kasvattaisi pitkällä aikavälillä paineita polttoaineiden ja raaka-aineiden hyödyntämiseen, lisäisi sähkön kulutusta ja vahvistaisi nykyistä tuhlaavaa elämäntapaamme. Kuitenkin yleisen näkemyksen mukaan tulevaisuudessa tarvitaan hyvin radikaaleja toimia kestävän kehityksen toteuttamiseksi tuotantorakenteen, asenteiden ja kulutustottumusten muutoksin ja säästävän elämäntavan keinoin.
On arvioitu, että ekosysteemit kestävät kymmenesosa-asteen lämpenemisen vuosikymmenessä, siis asteen vuosisadassa. Jotta maapallon keskilämpötilan nousu jäisi tälle tasolle, kasvihuonekaasujen päästöjä tulisi vähentää 30 vuodessa 60–80 prosentilla.
Kioton tavoitteet ovat vasta hyvin vaatimaton alku.

Teksti: Ritva Kupari ja Juha Valste

Energian kokonaiskulutus 1998-99 (lähde: Tilastokeskus)