Kysy luonnosta

Mikä kaivelee
kekoja?
Mökkitien varrella on muurahaispesä. Keon toiselta puolelta on lumet heitetty pois ja siitä sukeltaa reikä syvälle pesän uumeniin. Mikä eläin sen on tehnyt?

Muurahaisia käyttävät ravintonaan palokärki ja harmaapäätikka. Palokärki on runsautensa ja yleisyytensä vuoksi parempi ehdokas, mutta etenkin Lounais-Suomessa myös harmaapäätikka voi hyvin tulla kysymykseen sopivilla paikoilla lehtomaisissa metsiköissä ja niiden lähellä.
Palokärki on erikoistunut etenkin hevosmuurahaisiin, joita se etsii lahoista puista hakkaamalla syviä onkaloita niiden tyviosiin taikka juuren niskaan. Mutta myös kekomuurahaiset käyvät palokärjelle hyvin, jos hevosmuurahaiset ovat vähissä.
Muurahaispesä on talvella jäässä, ja muurahaisetkin oleskelevat syvemmällä pesän onkaloissa routaa paossa, joten palokärjen on ensin tunkeuduttava roudan läpi ja sitten vielä saatava reikä ulottumaan riittävän syvälle, jotta sen kieli ylettyisi muurahaisten käytäviin.
Harmaapäätikka ei saalista hevosmuurahaisia, vaan tyytyy etsimään ravintoa muurahaiskeoista. On hyvinkin mahdollista, että se voisi talvella käyttää hyväkseen palokärjen kekoihin tekemiä reikiä. Luulen että molemmat lajit tuntevat asuinsijansa niin hyvin, että ne muistavat muurahaispesien sijainnin lumettomalta ajalta.
Seppo Vuolanto


Karhuemo synnyttää
Päättyykö karhun talviuni synnytykseen? Miten karhuemolla riittää maitoa, kun se ei talvipesässä ollessaan syö eikä juo?

Karhuemo synnyttää pentunsa talvipesässään jo tammi–helmikuussa, eikä emon uni siitä sanottavasti häiriintyne. Pennut syntyvät vain muutaman sadan gramman painoisina, joten sekä kantoaika että synnytys ovat emolle helpot eivätkä vaadi suurta ylimääräistä ponnistusta.
Karhu ei todellakaan talviunensa aikana syö eikä juo vaan käyttää erityisesti rasvakudoksiin varastoimaansa energiaa. Karhu ei myöskään ulosta eikä virtsaa, mikä onkin pesän asumiskelpoisena pysymisen edellytys. Sen aineenvaihdunta muodostaa eräänlaisen suljetun systeemin, joka on hengitystä lukuun ottamatta täysin omavarainen.
Kun pentu tai pennut syntyvät, niistäkin tulee tämän suljetun järjestelmän osia, jotka kasvaessaan yhä enemmän rasittavat karhuemon elintoimintoja.
Oletettavasti emo ensinnäkin syö jälkeiset, kuten muutkin petoeläimet tekevät. Sitten se alkaa tuottaa maitoa pentujen ravinnoksi, mikä edellyttää kiivaampaa varastorasvan polttamista ja lisäksi valkuaisaineiden irrottamista omista kudoksista.
Kasvavat pennut eivät kuitenkaan voi olla yhtä suljettuja järjestelmiä kuin mahdollisimman paikallaan makaileva emo, vaan niiden täytynee sekä virtsata että ulostaa. Mutta ei hätää, emo kykenee käyttämään hyväkseen sekä pentujen virtsan että vähäpätöiset ulosteet, ja pesä pysyy ainakin melko siistinä ja asumiskelpoisena kevääseen asti.
Emo ja pennut muodostavat siis yhdessä aineenvaihdunnallisen suljetun järjestelmän, mikä tekee mahdolliseksi sekä emokarhun talvehtimisen että pentujen nopean kasvun talvipesän suojassa.
Kukaan ei liene toistaiseksi kyennyt havaitsemaan emon ja pentujen yhteispelin kaikkia yksityiskohtia talvipesän hämäryydessä, joten edellä esittämäni perustuu osin epäsuoriin päätelmiin.
Matti Helminen