Kysy luonnosta

Lähetä oma kysymyksesi Kysy luonnosta -palstalle!

Pilkkitoukkia pikkulinnuille?

Voiko käyttämättä jääneet pilkkitoukat kaataa ruokintalaudalle pikkulintujen ravinnoksi vai ovatko väriaineet myrkyllisiä?

Onkijoille ja pilkkijöille on tarjolla nykyisin monenlaisia syöttejä kuten toukkia ja matoja. Kasvatetut raatokärpäsen toukat ovat yleisimpiä, mutta myös luonnosta kerättyjä surviaissääsken ja likakärpäsen toukkia on saatavissa.

Lintulaudalle voi laittaa huoleti käyttämättä jääneet surviaissääsken ja likakärpäsen toukat, siis ne pitkäputkiset toukat. Surviaissääsken toukat ovat luonnostaan punaisia ja punertavia ja likakärpäsen toukat vaaleita.

Raatokärpäsen kasvatettuja toukkia on tarjolla luonnonvärisinä eli vaaleina mutta myös monen muun värisinä. Toiset värit joutuvat toukkaan niiden ravinnon mukana. Jotkut toukat taas värjätään tai värjäytyvät niitä ympäröivään ainekseen sekoitetusta väriaineesta. Pelkästään toukan pinnalla oleva väriaine irtoaa vedessä, ja siksi kasvattajat pyrkivät värjäämään toukat niin, että ne saavat väriaineen ravintonsa mukana. Väriaineet eivät silloin voi olla ainakaan toukille kovin myrkyllisiä.

Jotkut väriaineet ovat elintarvikevärejä, toiset taas samoja, joilla muun muassa kynttilöitä värjätään. Käytössä saattaa olla erilaisia väriaineita, joten mitään selkeää ohjetta en halua antaa.

Vaaleat eli luonnonväriset, kasvatetut raatokärpäsen toukat voi varmasti syöttää pikkulinnuille, samoin niiden kotelot, joita pitkässä säilytyksessä aina kehittyy. Pintavärjättyjä en antaisi linnuille enkä fluori- tai loisteväreillä värjättyjäkään.

Elintarvikeväreistä ei kai linnuillekaan sisäisesti nautittuina ole haittaa, mutta kynttiläväreistä saattaa olla. On syytä jo toukkia ostaessa varmistaa, mitä väriaineita kasvattaja on käyttänyt.
Harri Dahlström


Kärpäsen lentokiemurat

Miten kärpänen ohjaa lentoaan? Mikä tarkoitus on kärpästen ja kovakuoriaisten siipien ylä- ja alapinnoilla olevilla karvoilla? Vaikuttavatko ne lento-ominaisuuksiin?

Kaksisiipisten, siis kärpästen ja sääskien, takasiivet ovat muuntuneet nuppimaisiksi tasapainoelimiksi, jotka toimivat gyroskoopin, hyrrälaitteen, tavoin. Ne pyörivät lennossa vinhasti ja paljastavat kaikki lentäjän suunnanmuutokset sekä ilmavirrat. Pyrstöä ei taida olla millään hyönteisellä, jollei joidenkin päiväperhosten tai harsokorentojen takasiipien pitkiä kannuksia lueta sellaisiksi. Kaksisiipisten on pakko ohjailla lentoaan pelkillä etusiivillään, mutta litteä takaruumis saattaa olla vakauttamassa lentoa.

Ilmeisesti juuri vapautuminen toisen siipiparin taakasta on tehnyt kärpäsistä mestarilentäjiä, varsinaisia ilma-akrobaatteja. Kannattaa muistaa, että toiset ilmameren mestarit, sudenkorennot, pystyvät ihmeellisiin suorituksiin, koska niiden siipiparit toimivat itsenäisesti. Useimmilla muilla hyönteisillä etu- ja takasiivet ovat kytkeytyneet toisiinsa ja toimivat kokonaisuutena; tällöin lento on jäykempää.

Kärpäsen etusiipi lyö kahdeksikon muotoista rataa — aivan niin kuin monilla linnuilla. Alaslyönti suuntautuu enemmän takaviistoon. Se sekä kannattaa että kuljettaa eteenpäin. Ylöslyönti taas on pystympi ja kuljettaa vain eteenpäin.

Nämä hiukan vaikeaselkoiset voimat johtuvat siitä, että siiven lapa kiertyy akselina toimivan siiven etureunan, costan, takana ja on ikään kuin costaa jäljessä. Alaslyönnissä siis costa on syvemmällä ja lapa seuraa viistosti ylhäällä. Ylöslyönnissä lapa on jyrkästi alaviistossa.

Kärpänen säätelee lentoaan pelkästään kahdeksikon asentoa ja muotoa sekä lavan jyrkkyyttä muuttamalla. Suunnan ohjailu tapahtuu siipien iskiessä epäsymmetrisesti. Pysty mutta leveä kahdeksikko ja jyrkät lavan kulmat pitävät kärpästä paikoillaan, kun taas viisto ja kapea kahdeksikko sekä loivat lavan kulmat vievät sitä kovaa kyytiä eteenpäin.

Kärpäset saavuttavat aivan käsittämättömän lähtönopeuden. Paikallaan ilmassa reviiriään vahtiva kukkakärpänen häviää niin, ettei ihmissilmä sitä tajua, ja yhtäkkiä se on täsmälleen samassa kohdassa — se on käynyt välillä muualla pörräämässä! Siivet lyövät kymmeniä, pienillä sääskillä jopa satoja kertoja sekunnissa, ja kun siivenisku yhtäkkiä muuttuu, silloin lentäjää viedään.

Kärpäsen ja sääsken siiven pienet jäykät sukaset, mikrotrichiat, ovat jännittäviä. Suomalaiset tutkijat ovat käyttäneet niitä tuntomerkkeinä kaksisiipisten luokittelussa, mutta kukaan ei tietäne, mikä niiden tehtävä on. Itselleni on tullut mieleen kolme mahdollisuutta:

Ne voivat toimia suojana lähinnä sellaisia loisia vastaan, jotka imevät siipisuonista "verta", hemolymfaa. Harsokorentojen siivillä ei ilmeisesti ole sukasia, ja niiden siivillä ratsastaa imemässä pieniä Forcipomyia-polttiaisia.

Sukaset voivat olla avuksi kuoriutumisessa, kun siivet tulevat ulos siipitupista. Ilman niitä voisi muodostua voimakas adheesiovoima tai imu siipilavan ja tupen kalvon välille.

Aerodynamiikassa sukaset voisivat estää pyörteisyyttä samaan tapaan kuin petolintujen ja kurkien leveissä siiven kärjissä pitää olla harittavat käsisulat.

Kärpäsillä on ruumiissaan paljon sukia. Ne ovat tärkeitä taksonomisia tuntomerkkejä, mutta se tuskin kiinnostaa kärpäsiä itseään. Mikäli niiden tehtävä on sama kuin siipisukasten, kysymys ei liene ainakaan aerodynamiikasta. Ehkäpä lukijoilla on mielipiteitä tästä?
Kauri Mikkola