Osallistu kesäkisaan!

Laulujoutsen on suomalaisten kansallislintu. Kuvaaja: Paavo Hamunen/LKA

Suomen joutsenet

Tänä kesänä tarkkailemme oudon väristen kukkien lisäksi sekä laulujoutsenia että kyhmyjoutsenia. Haluamme tietää, missä joutsenia on nähty sekä muuttokauden aikana yhteen kerääntyneinä (useampia kuin vain muutama yksilö) että pesimiskauden aikana (toukokuu—elokuu), mihin aikaan (päivämäärä) ja kuinka monta. Aivan erityisesti haluamme tietää pesimisestä: missä on havaittu joutsenten pesiä ja/tai poikueita. Pesistä toivomme tarkkoja paikkatietoja; enemmän kuin pelkän järven tai merenlahden nimen.

Laulujoutsen on valittu BirdLife Suomen vuoden linnuksi ja Suomen Luonnon kisaan lähetetyt havainnot luovutetaan järjestön joutsentutkimukseen. Joutsenten suojelu onnistuu sitä paremmin, mitä tarkemmat tiedot meillä on niiden muutosta ja pesinnästä.

Suomessa pesii kaksi joutsenlajia: laulujoutsen ja kyhmyjoutsen. Lisäksi muuttoaikoina tavataan arktisella tundralla pesiviä pikkujoutsenia. Laulujoutsen on suomalaisten kansallislintu, jota kuvataan monissa esihistoriallisissa kalliopiirroksissa ja Kalevalassa. Iso lintu tapettiin meiltä melkein sukupuuttoon: 1940-luvulla joutsenia oli enää siellä täällä Pohjois-Suomessa ja pesivien parien määräksi arvioitiin noin 15.

Yrjö Kokon kirjat ja valokuvat saivat koko kansan näkemään laulujoutsenen ahdingon ja heräämään sen suojeluun. Kanta alkoi hitaasti kasvaa ja samalla joutsen levisi takaisin vanhoille asuinvesilleen. 1960-luvun puolivälissä pesimäkannaksi arvioitiin noin 70 paria, 1970-luvun puolivälissä noin 150 paria ja 1980-luvun puolivälissä yli 600 paria. Nykyisin joutsenia pesii melkein kaikkialla Suomessa ja kanta on yli 2000 paria.

Kyhmyjoutsen on kotoisin Keski-Aasiasta ja Kaakkois-Euroopasta. Sitä tuotiin puistojen koristukseksi ja kuninkaallisten ruuaksi Länsi-Eurooppaan jo 1100-luvulla. Suomessa kyhmyjoutsen pesi ensi kerran luonnossa Ahvenanmaalla 1934.

Kyhmynokka sopeutui elämään avomeren äärellä, missä vedet pysyivät avoimina pitkään. Sen ansiosta kyhmyjoutsenen myöhään kuoriutuvat ja hitaasti kehittyvät poikaset ehtivät lentokykyisiksi. Uljas lintu runsastui Ahvenanmaan ja Turun saaristoissa, mistä se on levinnyt rannikkoja ja saaristoja pitkin Perämeren eteläosaan ja Suomenlahden perukkaan saakka.

Etelä-Suomen sisämaan sopivilla järvillä pesii joitakin kyhmyjoutsenpareja, mutta suurin osa linnuista viihtyy merellä. Nykyisin kyhmyjoutsenia pesii Suomessa suunnilleen saman verran kuin laulujoutsenia: kanta on yli 2000 parin suuruinen.

Pesivien joutsenparien määrän arvioiminen ei ole helppoa. Joutsenten nuoruus kestää useita vuosia — tavallisesti ne pesivät ensimmäisen kerran 3- tai 4-vuotiaina. Jokaista pesivää lintua kohti joutsenkannassa on tavallisesti kolme pesimätöntä nuorta lintua. Nämä muodostavat usein kihlapareja, jotka pysyttelevät yhdessä ja jopa rakentavat pesän, mutta eivät lisäänny.
Juha Valste



Poikkeavan väriset kukkaset

Kukat ovat kasvin lisääntymiselimiä. Kukan värikkäiden terälehtien tehtävänä on houkutella hyönteisiä kantamaan siitepölyä kukasta toiseen. Jotta lemmenviestin kantaja osaisi oikeaan osoitteeseen, saman lajin kukkien on oltava keskenään samannäköisiä, mutta erinäköisiä kuin muiden lajien kukat. Silti lajitovereistaan poikkeavia kukkia näkee retkillään aika useinkin.

Tarkkaile siis kukkia, ja jos joku kukkanen yllättää värillään, pistä kukan nimi ja kasvupaikka ylös. Toki saa kertoa myös muista kukkien poikkeavuuksista kuten kerrotuista tai liuskateräisistä kukista. Lajinmäärityksen varmistamiseksi valokuva on hyvä: se kuvailee värin poikkeavuudenkin sanallista kuvausta paremmin.

Jos valokuvaukseen ei ole mahdollisuutta ja määritys on epävarma, voi kasvista taittaa oksan ja kuivattaa sen sanomalehtien tai muiden huokoisten papereiden välissä lievän painon alla. Prässätyn kasvin voi liittää ilmoitukseen. Koska poikkeavat värimuodot ovat usein yksittäisiä, älä prässää koko kasvia; pieni oksa riittää.

Kukan värivaihtelu tai muut virheet ovat usein kohtalokkaita kasvin lisääntymistulokselle. Jos aikaa ja malttia on, kannattaa tarkkailla, käyvätkö samat pölyttäjät sekä normaaleissa että poikkeavissa kukissa. Kaikki tällaiset havainnot ovat arvokkaita.
Seppo Vuokko


Lähetä kesäkisavastauksesi
syyskuun loppuun mennessä osoitteella Suomen Luonto/kesäkisa, Kotkankatu 9, 00510 Helsinki
tai sähköpostilla anu-mari.liikala@sll.fi.
Laita yhteystietoihisi myös puhelinnumero tai sähköpostiosoite. Kuvaajamme saattaa innostua parhaista havainnoista.

Vastanneiden kesken arvomme kompassilla varustetun retkirepun sekä 10 isoa puuvillaista norppapyyhettä.

Yhteenveto tuloksista on marraskuun numerossa. Käytämme kuvituksena myös kisaan tulleita kuvia.